Bilbaon urheilutaivaassa

Mikä päivä! Bilbao, hyvää ruokaa, jalkapalloa ja illan kohokohtana Susijengin avauspeli. Vedetään hetki happea ja avataan päivä yksi palanen kerrallaan. Heti aamulla kävi selväksi, että nyt on suomalaisia kisaturisteja samassa hotellissa. Ensimmäiset vyölaukut pistivät silmään siinä vaiheessa, kun astuttiin ulos huoneen ovesta klo 9. Eikä siinä mitään, nyt jos koskaan on hienoa olla kisaturistien seurassa. Aamupalalta lähdettiin metrolla Bilbaoon, tavoitteena löytää Susijengin tukikohta Sudenpesä. No eihän se tahtonut löytyä ei niin millään, joten oli pakko siirtyä syömään. Ruokalista oli Suomi-fanien myötä käännetty suomeksi. Ihan täydellisiä käännökset eivät olleet. Sen verran paikallisilta löytyi huumoria, että listalla komeili Kummeliturska – tarkoituksella tai ei.

Ravintolasta näkyi mukavasti Estadio San Mamés, siis Athletic Bilbaon (jalkapallojoukkue) kotikenttä. Sopivasti vielä kauden ensimmäinen kotipeli klo 19 ja vastassa Levante. Ei muuta kuin kohti lippuluukkua. Jonossa pari jenkkiä kirosi, kun eivät olleet saaneet lippuja Suomen ja USA:n väliseen illan korismatsiin. Suomalaiset olivat kuulemma vieneet kaikki tiketit. Onpa paha.

Oli muuten mieletön fiilis odotella Athleticin pelin alkua. Neljällä viidestä stadionin alueella olleesta oli punavalkoraitaa (joukkueen kotivärit) päällään. Kaikkein kokeneemmilla asustukseen kuului myös baskeri. Portit auki ja katsomoon. Lähes katetulla stadionilla ääni kaikui upeasti pitkin katsomoita. Kotijoukkueen 3-0-voitto jätti hyvän mielen myös paikallisille katsojille.

10 minuuttia ennen pelin päättymistä Susijengi-paitoihin pukeutuneet alkoivat valua kohti uloskäyntejä. Piti varmistaa paikka metrossa, jottei Suomi-USA-pelistä missaisi mitään. Bizkaia-Arenalla näytti alkuun huonolta. Porttien turvatarkastukset eivät vetäneet, jonoja alkoi kasaantua, ja pelin alkuun oli enää vartti. Mitä tekivät tuhannet suomalaiset? Ei örvellystä ja tönimistä, vaan kannustuslauluja ilmoille. Näistä faneista voi olla ylpeä.

Lopulta päästiin katsomoon – ja mille paikoille! Istahdettiin USA:n vaihtopenkin ja ottelun toimitsijoiden taakse. Eli suomeksi sanottuna hallin parhaille paikoille. Miinuksena pari paikallista bisnemiestä, mutta pienellä tsempillä hekin oppivat rytmikkäät Suomi, Suomi -huudot. Myönnetään nyt suoraan, eihän Susijengillä ollut mitään jakoa Amerikan poikia vastaan, mutta fanien määrässä ja laadussa Suomi pesi jenkit vähintään 100-0.

Pelin jälkeen vielä paikalliseen tavernaan Doyunoon. Siihen samaan, jossa perjantaina syötiin tapaksia. Pöytään kilon verran erinomaisen mureaa lihaa, pullo punaviiniä ja oluet kullekin kundille. Mahtavaa ruokaa, mahtavaa henkilökuntaa. Nyt on aika mennä nukkumaan. Olo on väsynyt mutta onnellinen. Huomenna jatkuu, toivotaan, että ääni palautuu yöllä. Baskeriveljekset Jaakko & Jussi