Baskeriveljekset paikallislehdessä

Kertyneen reissuväsymyksen selättämiseksi vedettiin ensimmäiset pitkät yöunet ja lähdettiin tiistainakin vasta lounasaikaan liikkeelle. Astetta reikäpäisempi taksikuski kaahasi meidät vanhaankaupunkiin missä vedettiin paikalliskontaktin johdolla mainio kierros. Mukavan näköisen kuppilan bongaus, tiskiltä olut, pari tapasta tai pinchoa ja suoritteen toisto.

Tästä jatkettiin päivää pienellä kävelyllä keskustan suuntaan. Suunnattiin ensin päiväkahville ja tukevat kaffeleivät mahassa puistoon viettämään siestaa. Varjoisa paikka nurmikolta, palmun alle pötkölleen ja tunnin verran unta kuuppaan. Tästä virkistyneenä Sudenpesälle, jossa oltiin vihdoinkin samaan aikaan fanimyyjien kanssa. Kopattiin paidat mukaan, haettiin seitinohuessa palaverihumalassa ollut matkaisäntämme mukaan ja ajeltiin metrolla hotellille latautumaan illan peliin.

Hallilla odotti hauska yllätys. Olemme aiemmin kirjoittaneet uusista espanjalaisista kavereistamme katsomossa, ja eräs heistä tuli innoissaan kättelemään. Kaveri kaivoi taskustaan lehtileikkeen, jossa esiintyy parin tutun näköistä baskeripäätä.

Tämä oli ensimmäinen matsi, jossa totutun värikkään ja äänekkään susilauman lisäksi meteliä piti myös vastapuolen faniporukka. Kulttuuri oli taas ihailtavaa. Ennen peliä molemmat faniporukat kannattivat omiaan, mutta hymyilivät, nostivat peukkua ja ottivat yhteiskuvia, joissa kaulailee ulvovia susia ja sambaavia dominikaaneja. Hallissa laitettiin sitten parasta, että saatiin mylvittyä vihulaisfanit suohon. Kerrankin hommassa oli pientä haastetta. Etenkin meitä lähellä istunut sambajengi tanssi ja lauloi sellaisella innolla, että se kuului ajoittain susifanienkin pitämän metelin yli. Mutta vain ajoittain, voitto susifaneille lukemin 86-72.

Kentällä meininki ei sitten ollutkaan yhtä riemukasta katsottavaa. Heittopeli oli tahmeaa, ratkaisut ajoittain ihan liian vaikeita ja levypallopelissä jäätiin fyysisten vastustajien jyräämiksi. Amerikan Yhdysvaltoja vastaan turpasauna oli odotettua, mutta tästä matsista jäi sikäli vähän hapan maku, että peli oltaisiin voitu voittaa ilman ihmetekojakin. Toivottavasti Susijengi nollaa eilisen ja näyttää taas parastaan alkulohkon kahdessa viimeisessä ottelussa.

Matsin jälkeen suunnattiin illalliselle kantatavernaan, jossa meininki oli jälleen kerran hulvatonta. Esiteltiin tarjoilijoille lehtileikettä ja meillä on varmaan edelleen lavat mustelmilla, kun kaverit hakkasivat selkään naurunremakan säestämänä. Oltiin tekemässä viimeisenä seurueena lähtöä ja kello varmaan yli sulkemisajan, mutta hätistelyn sijaan talo tarjosi meille shotit ja tämän jälkeen toiset. Ensimmäinen oli jopa hyvää, toinen pisti vähän irvistämään, mutta yhtä kaikki, upeita kundeja! Baskeriveljekset Jaakko & Jussi