Voitolla yöhön!

Sunnuntaiaamuna oli vähän skeptinen fiilis. Käytännössä täydellisestä lauantaista oli paha enää parantaa. Mutta niin vain se sunnuntaikin lähti aika mukavasti rullaamaan. Tällä kertaa vähän myöhäisempi aamupala siinä klo 11 aikaan. Ei enää hotellin linjastoaamupalalle kisaturistien sekaan, vaan tien yli paikalliseen kahvilaan. Suonet heti aamusta tukkoon paistetuilla kananmunilla, pekonilla ja ranskalaisilla. Päälle tuorepuristettua mehua ja kahvia. Isoin ero hotellin aamupalaan: ulkopöytä ja mukavan paikallinen tunnelma.

Aamupalalta pariksi tunniksi hotellille lepäämään (neljän tunnin yöunet alkavat verottaa), ja pikkuhiljaa latautumaan Susijengin toiseen peliin. 10 minuutin kävely hallille. Nyt oltiin reilusti ajoissa, mutta ei suinkaan ensimmäisinä paikalla. Koko kisa-alue täynnä sinivalkoista. Oli siellä toki ukrainalaisiakin. Ainakin kolme.

Muutaman kaljan ja churron (pitkulaisessa muodossa olevaa munkkitaikinaa) kautta halliin niille samoille parhaille paikoille, joilla istuttiin perjantainakin. Mahtavaa nähdä USA-pelistä tutut espanjalaiset, jotka tervehtivät meitä jo kuin oltaisiin tunnettu vuosia. Maamme-laulu palkeista pihalle (sen verran mitä äänestä oli jäljellä), tavaramerkkibaskerit päähän ja valmiina kannustamaan Suomi voittoon.

Ensimmäisistä sekunneista lähtien Susijengi otti pelin haltuunsa upean yleisön voimin. Välillä oli vähän vaikeita hetkiä, mutta iloksihan se kääntyi. Aivan huikea 81-76-voitto Ukrainasta. Nyt on taas moni ovi auki. Tiistaina kaadetaan Dominikaaninen tasavalta, keskiviikkona tapellaan nurin Turkki ja torstaina himmaillaan puolivaloillakin Uuden-Seelannin yli. Eiköhän tästä lohkosta jatkopaikka irtoa.

Ei lopeteta juttua vielä tähän. Pelihän päättyi jo siinä kuuden tienoilla paikallista aikaa. Nälkä tuli huutaessa. Päädyttiin hotellin baariin. Salaattia ja burgeria. Ei reissun paras ruoka, mutta tässä kohtaa toimi hyvin. Hetkeksi huoneeseen, pikasuihku, läpimärän paidan tilalle kuiva, ja kohti paikallista. Vaikka Susijengin matkassa ollaan, jalkapalloa ei sovi unohtaa. Poikien kanssa tapaslautaset kinkkuja ja juustoja, pullo punaista, oluet ja telkkarista La Real vastaan El Real (Real Sociedad-Real Madrid). Ai että sitä ilon määrää henkilökunnan kasvoilla, kun baskijoukkue kaatoi lauman Galácticoita.

Pelin jälkeen pienessä hiprakassa taksi kohti Bilbaoa. Ei voittoa ilman voittobileitä. Sudenpesän edessä oleva baari lopetti tarjoilun sopivasti juuri sillä hetkellä, kun jano oli kovin. Noo, onneksi JVG:n keikan baari oli vielä auki. Bileissä meni sinne aamuneljään, ja taksilla takaisin kämpille. Kuski väitti Kimi Räikköstä Felipe Massan tasoiseksi. Virhe.

Mäkkäriin olisi vielä yön pimeinä tunteina tehnyt mieli. Vain autokaista auki, joten siihen käveltiin. Ei kuulemma ole asiaa, jos ei ole autoa. Pitäköön tunkkinsa.

Muutama tunti sitten heräiltiin pienessä pöhnässä. Taas jäi unimäärä liian vähiin. Sen lisäksi ääni on täysin poissa. Onneksi on välipäivä.

Baskeriveljekset Jaakko & Jussi