Jäähyväiset Espanjalle

Moni varmaankin odotteli lauantain ja sunnuntain välisenä yönä baskeriveljesten päivittäistä tarinaa. Sitä ei koskaan tullut, mutta syy on hyvä. Se selviää tästä postauksesta, joka on näillä näkymin lajinsa viimeinen.

Lauantain tasokkaan hotelliaamupalan jälkeen lähdimme pyhiinvaellusmatkalle Camp Noulle. Edustusjoukkueen stadion, reservijoukkueen stadion, seuran muiden palloilulajien halli, fanikauppa, museo ja legendaarinen akatemiapelaajien asuntola La Masia – kaikki samalla alueella. Ulkosalla kierreltyämme oli pakko päästä myös stadionille. On se hieno. Lipulla pääsi yllättävän moneen paikkaan. Vaihtopenkit ja lehdistökatsomokin tulivat tutuiksi kierroksen aikana. Heräteostoksena tuli ostettua vielä liput Barcelona B:n otteluun.

 

Camp Noulta matka jatkui tunnetulle Ramblalle. Kovin paljon ei ollut aikaa käpytellä pitkin kävelykatua, mutta kyllä turistien (ja taskuvarkaiden) suosimasta Ramblasta niin sanotusti hajulle pääsi.

Ja sitten itse asiaan. Isäntämme oli sopinut paikallisen kasinokeisarin kanssa, että tänään illastetaan yhdessä. Alex vei koko porukan syömään jonnekin päin keskustaa. Homma toimi niin, että herra A tilasi pöydän täyteen tapaksia, joita jaettiin kristillisesti tasan. Nyt jos koskaan maut olivat kohdillaan, huikeita annoksia tuli pöytään yksi toisensa jälkeen.

Ravintolasta matka jatkui viehättävälle jazzklubille, jossa kuunneltiin cocktailien ääressä mainion trion soitantaa. Klubilta löytyi myös privaatimpi sivuhuone, jossa nautiskeltiin drinkeistä ja sikareista. Keskusteluiden saavutettua poliittisuuden ja syvällisyyden lakipisteen, päätimme laittaa isompaa vaihdetta silmään ja siirryimme menevämpään paikkaan.

Päädyimme Opium-nimiselle klubille. Paikka oli muidenkin suosiossa, sillä bongasimme jo ovelta jenkkien koripallojoukkueen staroja, jotka poimivat jonosta seuraa omaan pöytäänsä. Molemmat blogistit ovat ehkä enemmän taverna-, kuin klubi-ihmisiä, mutta näin reissun loppupuolella oli kieltämättä kiva vetää yksi ilta aamuun asti, etenkin kun illan isäntä huolehti tarjoilupuolesta kiitettävällä tavalla.

Tultiin hotellille joskus aamukahdeksan jälkeen ja seuraavana päivänä oltiin molemmat aika hiljaista poikaa, kun ajeltiin kalpeina ja kuolemanpelkoisina metrolla kohti keskustaa. Onneksi löydettiin taivaalliset krapulapizzat riittävän nopeasti, ja kuosiutuminen saatiin siihen vaiheeseen, että usko elämään palautui. Päivä palloiltiin turisteina ja käytiin tarkastamassa ehkä maailman tunnetuin rakennustyömaa, jo toistasataa vuotta rakenteilla ollut kirkko, La Sagrada Família. Pohdittiin monessako päivässä pytinki valmistuisi tehokkaalla betonielementtiratkaisulla, ja jatkettiin matkaa toisenlaiselle kirkolle.

Vaikka reissun ykkösjuttu oli koriksen MM-turnaus ja Susijengin fanittaminen, myös jalkapallo oli koko matkan ajan vahvasti mukana. Bilbaossa tuli nähtyä pääsarjan ja kolmannen sarjatason peli – nyt oli toisen sarjatason vuoro. Barcelona B vastaan Real Zaragoza, paikkana Mini Estadi. Paikalla jääriä ja nuorisoa. Barcelonan juniorit järjestivät Adama Traorén johdolla teknisen jalkapallon näytöksen, jolle oli yksinkertaisesti pakko taputtaa. Erinomainen ottelu kerta kaikkiaan.

Upea matka pitää toki päättää viimeiseen ehtoolliseen ja matkan henkeä noudattaen kasattiin vielä kerran pöytä täyteen Iberian kinkkua ja muita tapaksia. Reissuväsymyksen paras indikaattori on kiistatta juttujen taso, ja illallisella todettiin muutaman erityisen huonon läpän jälkeen yhteen ääneen, että pohja on saavutettu. Parempi lähteä kotiin.

Raskas, mutta äärimmäisen upea reissu päättyy huomenna. 13 päivää, aurinkoa, tapaksia ja sangriaa. Viisi peliä korista, kolme peliä futista. Autossa istumista, kipeitä jalkoja, tuhansia portaita. Lyhyeksi jääneitä yöunia. Hiljaiseksi tekevää urheilu-, seura- ja fanikulttuuria. Barcelonan sykettä ja Baskimaan rauhaa. Sydämellisiä ihmisiä, kielimuuria, käsien heiluttelua ja nyökyttelyä. Yhteiskuvia, halauksia, ystävyyttä ja keskinäistä ymmärrystä.

Tässä kohtaa on kiitettävä MatkaVekkaa ja Espanjan matkailunedistämistoimistoa lento- ja pelilipuista. Korismatseissa paikat olivat niin sanotusti parhaat, joten suuri kiitos niistä. Kiitokset myös Saralle ja Sofialle, Ilmolle ja Alexille sekä eritoten isännälle Jerelle. Nostamme baskereitamme teille. Näin huikeaa reissua kumpikaan meistä ei olisi voinut villeimmissäkään unissa voinut kuvitella.

Kiitos ja kumarrus, Barcelona hiljenee.

Baskeriveljekset Jaakko & Jussi