Suomi vs. Ranska – Alkulohkon Päätös

Kerron teille yhden salaisuuden. Tänään on loistava päivä koripallolle. Tai no, aina on, mutta tänään erityisesti. Suomi kohtaa Helsingin Jäähallin kuumassa, kiihkeässä ja lyhyesti summattuna hyvin adjektiivirikkaassa tiistai-illassa vielä ilman voittoa turnauksessa vaeltavan Ranskan.

Nopeana sivuhuomiona todettakoon, että otteluun on ostettu jo ennakkoon yli 5000 lippua. Paikalle on syytä saapua esimerkiksi ainakin viisi minuuttia ennen ylösheittoa.

Olisi helppo jatkaa illan otteluun valmistautumista muistelemalla hetkeä, jolloin Lauri Markkasen maailmanluokan sormenpäät nousivat kansainvälisiin korkeuksiin, viimeistellen urheiluelokuvat taakseen jättävän siirappisesti Suomen 91-90 –jatkoaikavoiton jostain kyläjoukkueesta nimeltä Espanja.

Mutta ei, me emme jää makaamaan voiton tuoman euforian hellään syleilyyn.

Me lähdemme miettimään, miten Suomi pystyy pitämään Ranskan samanlaisessa ahdingossa kuin mihin Israel sen onnistui ajamaan.

(Suomen lopullista lohkosijoitusta ei lähdetä tässä spekuloimaan. Mahdollisuudet sijoihin 2-4 ovat olemassa, Israelia ei Suomi voi enää saada kiinni.)

Susi-puolustuksen kulmakivet

Ranska pyrki etenkin Israelia vastaan pelaamaan palloa korin läheisyyteen enemmän kuin mitä Israel ja Espanja ovat Suomea vastaan tehneet. Mikäli joukkue pysyy saman suuntaisessa pelisuunnitelmassa hyökkäyspelaamisensa kanssa, pitää Suomen viisikkopuolustuksen olla saumattomassa harmoniassa aina kun Ranska onnistuu pallon maalatun alueen lähistölle toimittamaan.

Joukkue on, kuten nykyään ollaan, palloskriinipainotteinen hyökkäysjoukkue. Silti, joukkue käyttää palloa mielellään korin lähellä hyökkäyksissään.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että isojen pelaajien pitää olla valmiina ottamaan kentän keskusta pois pallolliselta pelaajalta. Kuljettamalla ranskalaisten isommat pelaajat kuten Dussoulier (vaikka onkin enemmän naama koria kohti pelaava pelaaja) tai Noua (mikäli mies on loukkaantumisestaan selvinnyt) eivät saa päästä Suomen puolustuksen keskustaan ja aktiivisten käsien pitää ottaa helpot puolenvaihdot pois. Mikäli hyökkääjä tässä kohtaa lähtee kääntymään päädyn puolelle ainoa avointa väylää kohti, on pallottoman puolen apupuolustajien oltava tismalleen oikea-aikaisesti ottamassa tila pois isolta hyökkääjältä.

Jos näissä Susi-puolustuksen perusasioista lipsutaan, voi tiedossa olla varsin rankka ilta.

Ranska pelaa kuitenkin myös terveellisen määrän palloskriinipelejä, vaikka se yleensä alustaakin lopullista hyökkäystään erilaisilla ”actioneilla” jotka tapahtuvat kauempana pallosta. Näiden hyökkäyksen liikkeiden ja erilaisten pallottomien skriinien aikana erityisesti Suomen isojen pelaajien pitää olla hereillä.

Mikäli Ranskan iso, skriiniä tekevä pelaaja saa luotua riittävästi eroa itsensä ja puolustajan välille matkallaan asettamaan ko. skriiniä, tulee Suomen palloskriinipuolustuksesta tarpeettoman vaikeaa. Suomen pallollisen puolustajan sisäänrakennettu normaali toimintamalli on painostaa pallollinen pelaaja käyttämään skriini, koska sieltä suunnasta tulee apu ja mahdollinen tuplaus. Jos tämä apu kuitenkin on tuntuvan etäisyyden päässä itse skriinistä, aukeaa pallolliselle pelaajalle joko hyvin tilaa kerätä vauhtia hyökätäkseen puolustuksen keskustaan tai ruokkia rullaamaan lähtenyttä pelaajaa mikäli Suomen iso pelaaja sitoutuu puolustamaan pallollisen pelaajan ajon pois.

Suomen pelaajista Markkanen pystyy paikkaamaan pieniä nukahduksiakin erinomaisella liikkuvuudellaan ja pysymään liukkaammankin takamiehen edessä riittävän hyvin, vaikka ylempänä mainittu ongelmatilanne eteen sattuisikin. Ei Suomella huonosti liikkuvia isoja tässä joukkueessa edes ole, mutta suunnanmuutokset normaalista juoksusta päkijöillä pakittamiseen ja sivusuunnassa puolustusliukujen tekemiseen ovat perinteisesti hankalia isommille pelaajille.

75

Kuvan kaltaisia esimerkkitilanteita ei siis toivoisi liian monesti näkyväksi illan kamppailussa. Suomi pystyy yksittäisistä tilanteista kyllä selviämään, mutta ehdoin tahdoin ei ole syytä lähteä kaivamaan verta nenästään. Ranska käyttää myös verrattain usein hand-off -pelejä laidan lähellä, jossa Suomi voisi melkein lähteä surutta tuplaamaan joka ikinen kerta.

Ranska on parempi heittojoukkue, kuin ryhmän 23% kolmen pisteen heittojen, tai 35,3% kaikkien pelitilanneheittojen prosentit kertovat. Esimerkiksi #8, 203-senttinen Lucas Dussoulier on omassa maailmassaan Dirk Nowitzkin seuraava tuleminen, muttei ole osunut vielä kertaakaan kaaren takaa tässä turnauksessa. Joukkueen terävin syömähammas Amine Noua on kysymysmerkki illan otteluun ja vaikka mies ei kaaren takaa varsinainen uhka olekaan, voi Suomen iso pää huokaista helpotuksesta mikäli mies ei pelaa.

Dussoulier ja muu Ranskan ryhmä ei ole osunut hyvin pelannutta Espanjaa ja vieläkin paremmin pelannutta Israelia vastaan, mutta pelkkiä tilastoja katsomalla sattuu totutusti leukaan aika nopeasti. Veri, nenä, metafora, you know the drill.

Hirvonen-Markkanen pick&roll/pop

Tässä on Suomen hyökkäyksen illan ottelun mielenkiintoisin osa-alue.

Palloskriinipelaaminen on todella suuressa roolissa jokaisen joukkueen pelaamisessa, myös Suomen. Nykykoripallo on paljon tätä ja siihen on hyviä syitä satoja, mutta illan Suomi-Ranska –ottelussa seurattavat asiat ovat jotakuinkin seuraavanlaisia:

1. Miten Ranska lähtee puolustamaan Hirvosen ja Markkasen keskinäisiä palloskriinipelejä?

Ranska esitteli ainakin Israelia vastaan likimain jokaisen mahdollisen tavan puolustaa palloskriinejä. Useimmiten tapa puolustaa päätettiin lennosta erilaisten ”callien” avulla ja yhteenkin pallonhallintaan mahtui kolme palloskriiniä jotka kaikki puolustettiin eri tavalla. Iso pelaaja näyttäytyi skriinin takaa ottaen helpon penetraation pois, iso pelaaja jättäytyi yhdeksän metriä skriinistä antaen takamiehelle mahdollisuuden ottaa hyppyheiton kuljetuksesta ja lopuksi vielä vaihdettiin hyökkäysajan viimeisillä sekunneille.

Noista viimeinen on varmasti ennalta sovittu tapa puolustaa pallonhallinnan viimeisten sekuntien aikana, mutta muita selkeitä säännönmukaisuuksia Ranskan pelaamisesta oli vaikea löytää. Erilaisia taktisia valintoja tehtiin lähes identtisissä tilanteissa eri jaksojen aikana sekä niiden sisällä. Suomen valmennusjohto on tästä varmasti tietoinen, mutta kentällä koko viisikon on oltava valmiina reagoimaan puolustuksen valintoihin.

2. Markkasen roolin mahdollinen muutos

Ranska on varmasti katsonut Suomi-Espanja –matsivideon noin yhdeksään kertaan, joista kolme puolinopeudella, jotta yksikään Markkasen suoritus parketilla ei varmasti ole jäänyt huomioimatta. Oletuksena voidaan pitää siis sitä, ettei esimerkiksi ihan samaa määrää vapaita heittopaikkoja ole Suomen koripalloilun tulevaisuuden henkilöitymälle tiedossa kuin Espanjaa vastaan.

Erityisesti Hirvosen kanssa pelatut tyhjän laidan pick&pop –pelit, joissa Markkanen skriininsä jälkeen vapautuu kolmen pisteen kaaren taakse, ovat varmasti merkitty kirkkaan punaisena Ranskan ottelusuunnitelmaan. Mikäli Ranska kuitenkin keskittää liikaa huomiota pelkästään Markkaseen, aukeaa niin Hirvoselle, kuin muullekin Suomen viisikolle tilaa hyökätä tästä syntyviin ajosaumoihin ja laittaa Ranskan puolustus juoksemaan rotaatioissa pitkiäkin ajanjaksoja yhden pallonhallinnan sisällä.

Ranska ei ainakaan järin aktiivisesti lähtenyt vaihtamaan ottelussa Israelia vastaan, mutta JOS näin käy, on Suomen päätettävä mitä ”mismatchia” vastaan he lähtevät hyökkäämään. Pelataanko pallo 211-senttiselle, silkinpehmeän kosketuksen omaavalle Markkaselle jota puolustaa takamies vai pyrkiikö Hirvonen, Aidoo tai kuka tahansa muu palloskriinin käyttänyt pelaaja murtamaan puolustuksen hyökkäämällä vastustajan isoa pelaajaa vastaan kaarelta.

Näihin on varmasti sovittu jonkinlainen suunnitelma jo etukäteen, mutta on mielenkiintoista seurata, miten tämä toteutetaan käytännössä, mikäli Ranska pyrkii hidastamaan Suomen hyökkäystä vaihtamalla palloskriinit.

Mikäli Ranska keskittyy ottelun alussa puhtaasti Markkasen pysäyttämiseen, voi jyväskyläläisen koripallotuotannon kasvatti joutua pelaamaan ”syötin” roolia ja käyttämään korintekouhkansa luomaa vetovoimaansa, vetämällä puolustusta suuntaansa ja järjestämällä kanssapelaajilleen tilaa operoida. Markkanen tulee omat 20 pistettään pussittamaan joka tapauksessa, eikä ottelun alussa ole välttämätön tarve ottaa koko orkesteria haltuun, mikäli vastustajan ainoa suunnitelma on pitää miehen ratkaisut niin vaikeina kuin ne sääntöjen rajoissa vain voi pitää.

Markkanen on pelaajana kuitenkin ikäisekseen kypsä, eikä mies useimmiten lähde väkisin pakottamaan itseään hyökkäyspelin keskiöön. Silti, on mielenkiintoista seurata, miten Ranska lähtee Markkasta vastaan pelaamaan ottelun alussa ja miten nuori supertalentti siihen reagoi.

3. Paikkapuolustusta vastaan hyökkääminen

Tämä ei varsinaisesti enää mene puhtaasti Hirvonen-Markkanen –kategorian alle, mutta keskustellaan asiasta silti. Sitä paitsi, palloskriinit ovat kova ase myös paikkapuolustusta vastaan oikein käytettyinä.

Suomella oli Israelin (loistavaa) paikkaa vastaan isoja ongelmia, eikä Espanjankaan vaihtelevan aggressiivinen 2-3 –paikka auennut varmasti niin hyvin kuin Anton Mirolybov ja muu valmennusjohto olisi toivonut. Kulmaan haettiin vapaa heitto muutamaan otteeseen, mutta paikan keskustaankin olisi kiva päästä muutamaan otteeseen esimerkiksi terävän leikkauksen tai puolenvaihtoa seuraavan vahvan ajon päätteeksi.

Välipäivän parhaita puolia on kuitenkin se, että joukkueella on ollut aikaa käydä läpi juuri tämän kaltaisia asioita. Mikäli Ranska juoksuttaa Suomea vastaan saman 2-3 –paikan millä se koitti raahautua otteluun mukaan Israelia vastaan, olisi toivottavaa että paikkahyökkäys olisi pykälän verran paremmalla mallilla kuin turnauksen kahdessa ensimmäisessä ottelussa.

Lopuksi voidaan vain todeta, että

VOITON TUOMA EUFORIA. SUCK ITTTTTTTT, PAELLA PEOPLE.


MAKU VOITTOON | NAPPAA JÄTTIKERROIN 30.00

1. Avaa pelitili Betsafelle ja talleta.
2. Lyö vähintään 1€ veto Makwanin voitosta.
3. Jos Maku voittaa, saat 30€ bonusrahaa vetovoittosi lisäksi!