Susijengi.com haastatteli: Juho Nenonen käy värikkäät käänteet läpi

© Kuva: Juha Tamminen

Susijengissä ja Salon Vilppaassa nykyään vaikuttava Juha Nenonen oli ensimmäinen suomalainen koripalloammattilainen Argentiinan pääsarjassa. Argentiina vaihtui kuitenkin vuoden vaihteessa Suomeen ja Saloon. Vilppaan kanssa edessä on taistelu jopa Pantteripatsaasta ja supervuoden huipentaa EM-kotikisat, joihin Susijengi lähtee erinomaisista lähtökohdista ja joihin Nenonen tähtää ilman muuta mukaan.

Nenonen siirtyi keväällä 2016 Salon Vilppaasta Argentiinaan ja Regatas Corrientesin riveihin. Toinen komennus suuntautui myöhemmin samana vuonna Ciclista Olimpicon joukkueeseen. Tammikuussa 2017 oli edessä paluu tuttuun Salon Vilppaan pelipaitaan. Argentiinan reissu oli kokeneelle pelimiehelle ensimmäinen ulkomaan komennus.

– Monivaiheinen kokonaisuus, mutta kokonaisuutena hieno sellainen. Jos lähdetään ensimmäisestä keväästä liikkeelle, niin se tilanne tuli aika puskista. Hommat menivät kuitenkin siellä päässä tosi hienosti ja oli mahtavaa päästä maistamaan ulkomaan ammattilaisuutta. Samaan hengenvetoon sanottava, että se on yksinäistä hommaa. Siellä ei ollut hirveästi sosiaalista ympyrää ja asuin hotellissa, Nenonen kuvailee.

Corrientes oli värväämässä helmikuussa 2016 Salon Vilppaassa pelannutta amerikkalaissentteriä Cavell Johnsonia kokoonpanoonsa, mutta pelitallenteita katsottuaan seura tulikin siihen päätökseen, että haluaakin Nenosen.

– Ensimmäisellä komennuksella ensimmäiset kaksi viikkoa olivat tosi raskaat. Varsinkin kun tilanne on sellainen, että menet sinne kesken kauden, eikä kukaan oikein tiedä kuka olen. Se pelaaja kenen tilalle menin, pelasi vielä joukkueessa. Alkushokki se oli itsellenikin.

Nenonen sai kuitenkin juonesta kiinni ja otti paikkansa Corrientesin kokoonpanossa. Suomeen verrattuna kovin erilainen eteläamerikkalainen kulttuurikaan ei tullut kauheana shokkina.

– Se on kuitenkin itsestä lopulta kiinni. Jos suhtautuu avoimesti ja panee itsensä likoon, niin myös sopeutuu. Aikaansa saa kulutettua kun on kekseliäs. Sitä voi puuhata kaikennäköistä. Sitä voi aina myös kaikenlaisia ongelmia keksiä, mutta yleensä itsellä on myös ne ratkaisut niihin ongelmiin. Ei vastaan tullut mitään ylitsepääsemätöntä, Nenonen toteaa.

Corrientesissa Nenonen löi itsensä lopulta kunnolla läpi ja oli yksi joukkueen kantavista voimista.

– Ensimmäinen komennus meni tosi hyvin, olin joukkueemme toiseksi paras pistemies. Se on nähty Suomessa ja maailmalla, että miten sopeutuu joukkueeseen, pelitapaan ja rooliin – on paljolti herran hallussa. Osuuko vai ei osu.

Toinen komennus Ciclista Olimpicossa ei sujunut aivan niin hyvin ja pesti jäi suunniteltua lyhyemmäksi.

– Toisessa joukkueessa ei niin hyvin löytynyt sitä omaa paikkaa, vaikka ajoittain meni hyvinkin. Totta kai sitä olen miettinyt, mitä olisi voinut tehdä paremmin, mutta ei ole tullut sellaista tyhjentävää analyysiä.

– Yksi ero edelliseen joukkueeseen oli se, että silloin minua ei tunnettu, eikä tiedetty, että osaan heittää. Alkoivat vastustajat ottaa sitten sitä pois toisella komennuksellani. Toinen asia oli se, että meillä aloittava kolmospaikan pelaaja ei ollut heittäjä ja kun meillä oli sentteri joka ei osannut heittää, niin taktisesti kolme pystyt kyllä pitämään, eikä siksi paljoa vapaita vetoja tullut ja se meni pakottamiseksi. Heittopaikat pitäisi löytyä rytmistä.

Nenonen pelasi Olimpicossa 17 ottelua 5,4 pisteen ja 3,4 levypallon keskiarvoilla.

– Onnistumiset luo onnistumisia ja epäonnistumiset epäonnistumisia. Sain itse käännettyä kurssin jossain vaiheessa. Siihen tuli lisäksi pieni loukkaantuminen, mutta kun ollaan vahvistus, purraan vaan hammasta, muuten voi lähtö tulla nopeastikin. Se oli monen asian summa, sitä on turha murehtia ja jatkaa vaan eteenpäin, Nenonen päättää.

Paluu Vilppaaseen

Juha Nenonen, 29, päätti palata Argentiinan komennuksen jälkeen Salon Vilppaaseen, jossa hän pelasi erinomaisen kauden 2015-16. Joukkue ylsi Korisliigan runkosarjassa kuudenneksi ja jäi yhden korin päähän välieräpaikasta.

– Siitä kaudesta jäi niin hyvä maku, että en nähnyt Suomessa muita vaihtoehtoja. Oli niitä vaihtoehtoja maailmallakin, mutta oli sellainen fiilis, että Salossa pystyy mennä korjaamaan viime kevään vääryyden, mennään ekalta kierrokselta eteenpäin ja viedään lopulta koko potti, Nenonen täräyttää.

Nenonen on kehittynyt vielä kypsässäkin iässä ja ulkomaan kentät saattavat vielä jossain vaiheessa kutsua tarkkakätistä pelimiestä.

– Omat haasteensa oli ulkomaan jutun kanssa, joten tässä välissä oli hyvä tulla tuttuun ympäristöön ja katsoa sitten mitä ensi kaudella tapahtuu. Jos löytyy hyvä paikka, niin olen valmis. Ei ole kuitenkaan sellainen fiilis, että ulkomaille pääseminen on itseisarvo. Aikaisemmin olisi voinut lähteä seikkailunhalusta, mutta nyt kun on saanut jonkin verran seikkailla ja ikää on sen verran, että se kokonaisuus ratkaisee.

– Haluan joukkueeseen, jossa voi saavuttaa menestystä, on hyvä valmennus ja paikka jossa voi kehittyä. Usein ajatellaan, että kruisaillaan niillä avuilla ja opeilla mitä on, mutta aivot on ihme kapistus, kun ne saa tarpeeksi ärsykkeitä, oppii vaikka mitä uutta, Nenonen naurahtaa.

Salon Vilppaan sijoitukset Korisliigassa kaudella 2012-13 oli kahdeksas, seuraavana vuonna yhdeksäs ja kaudella 2014-15 kymmenes. Viime kaudella sijoitus koheni kuudenneksi ja salolaiset olivat lähellä edetä pudotuspeleissä välieriin. Tällä kaudella Vilpas taistelee runkosarjan voitosta.

– Se on se ehkä fraasiksikin asti kuultu asia, eli pitkäjänteinen työ. Maltillinen, kaikki resurssit ja lähtökohdat huomion ottava työ jota täällä on tehty. Kun tarpeeksi kauan sitä on tehty, jossain välissä alkaa toimia kun palaset loksahtaa kohdalleen. Olisi sitä menestystä voinut tulla jo aikaisemmin, jos ei olisi ollut niin hirveitä loukkaantumissumia.

– Täällä on fasiliteetit kunnossa, talousasiat kunnossa ja saa mitä luvataan, täällä on myös koriskulttuuria ja seuralla pitkä historia koriksessa. Nyt ne kaikki palaset ovat loksahtaneet kohdalleen ja nyt täällä nautitaan sen työn hedelmistä, jota on tehty jo vuosia.

Koripallossa kuten monessa muussakin lajissa Suomessa on nähty useita seurojen konkursseja, kun tähtiä koetetaan napata taivaalta liian malttamattomasti.

– Jos ei ole törkeää tilipussia, ei tässäkään lajissa ole pikavoittoja luvassa. Täällä on tehty töitä pitkäjänteisesti, siihen se perustuu. Pikavoittojen tavoittelu on urheilussa yleistä ja liikemaailmassa myös. Usein ne päättyvät vähemmän onnellisesti. Turha jeesustella mikä on oikein ja mikä väärin, on erilaisia tapoja tehdä asioita. Arvostan miten täällä ja myös Joensuussa on asioista hoidettu.

Maaliskuun alussa Vilpas on taistelemassa tasaväkisesti Seagullsin kanssa runkosarjan voitosta. Salolaiset ovat pelanneet niin väkevästi, että tavoitteetkin voidaan asettaa kevään suhteen korkealle.

– Totta kai tavoitteet on siellä mestaruudessa, mutta sinne tosin on vielä pitkä matka. Se ei ole helppo nakki todellakaan. Sarjakakkonen kun ollaan, niin ei siinä pidäkään olla mitään muita tavoitteita. Kevääseen koetetaan mahdollisimman pitkälle.

– Henkilökohtaisena tavoitteena kun olen itse lasaretissa, on päästä vielä runkosarjaan kuntoon ja auttaa joukkuetta sitten niin hyvin kuin voin pleijareissa.

Nenonen tekee parhaillaan töitä päästäkseen takaisin pelikuntoon ja haastattelupyyntöönkin mies vastasi heti salilta palatessaan.

– Ihan hyvältä kuntoutuminen näyttää. Mennään maltilla ja fiksusti. Ei mitään sellaista vammaa, että pitäisi pelätä loppukauden puolesta. Vammaantumisissa ei pidä hötkyillä liian nopeasti takaisin, ettei tule takapakkia. Ollaan varmistettu jo kotietu ensimmäiselle kierrokselle, niin ei tarvitse sitäkään jännittää. Katsotaan oman tilanne rauhassa.

Salon Vilppaan kannattajat ovat esiintyneet tällä kaudella vähintään yhtä väkevästi kuin Vilppaan pelurit parketilla.

– Onhan se hirveä voimavara. Ei ole toisella joukkueella sarjassa sellaisia faneja, jotka vierasotteluun pystyvät luomaan kotiottelun tunnelman. Se kuvaa Ultrasin meininkiä. Eikä se ole vain Ultras, vaan koko salolainen koriskatsomo, jonne ihmiset löytää kyllä sankoin joukoin. 1600 taitaa olla meidän katsojakeskiarvo ja se on hurja tämän kokoiselle pitäjälle. Muut seurat jäävät kauas taakse. Ei voi kun nostaa hattua ja korkealle, Nenonen ylistää.

Susijengi

Juho Nenonen oli vakiokasvo nuorten ja alle 20-vuotiaiden maajoukkueissa. Kesällä 2016 mies murtautui kypsemmässä iässä taas Susijengin paitaan ja pelasi Tampereella maaottelussa Belgiaa vastaan. Vuosi 2017 on iso vuosi Susijengille, kun se isännöi EM-kisoja.

– On mielenkiintoinen kesä tulossa. Ei voi itselle muuta tavoitetta asettaa kuin, että koettaa päästä joukkueeseen. Tosi kovia jätkiä joukkue täynnä, mutta paikasta lähdetään taistelemaan. Totta kai, jos sitä jumankauta vielä tällä iällä kairaisi itsensä sinne, niin olisihan se mahtavaa!

– Unelmia pitää nukkumaan mennessä olla, vaikka ne unelmat eivät aina täyttyisikään, Nenonen naurahtaa.

Susijengistä on kasvanut tiivis ja yhtenäinen porukka. Suomi on kaatanut paljon isompia koripallomaita väkevällä joukkuepelaamisella.

– Susijengi on mahtava porukka. Kun olin ensimmäistä kertaa mukana kymmenisen vuotta sitten, silloin ei vielä nuorena kollina päässyt ihan siihen porukkaan sisään, mutta nyt kaikki ovat vanhoja pelikavereita ja tuttuja, joten on vielä hienompaa olla siellä. Kunnia pyöriä tuollaisen porukan kanssa. Odotan sitä kuin kuuta nousevaa.

Elokuussa EM-kisat käynnistyvät Suomen osalta Ranskaa vastaan. Suomen isännöimässä lohkossa pelaavat lisäksi Islanti, Kreikka, Puola ja Slovenia. Bilbaoon matkasi tuhansia suomalaisia kannustamaan Susijengiä MM-kisoihin, joten kotimaan kamaralla on varmasti odotettavissa vielä hurjempaa menoa.

– Jos ihan rehellisiä ollaan, en ole miettinyt niin pitkälle. Nyt kun kysyt, niin mietitään. Tuleehan siitä ihan mieletön karnevaali. Kovia joukkueita vastassa. Ei kuitenkaan niin kovia, etteikö lohkosta olisi realistiset mahdollisuudet päästä jatkoon. Huonoja vastustajia EM-kisoissa ei ole koskaan. Innolla kyllä sitä odotan, jos en ole joukkueessa, niin sitten olen kannustamassa katsomossa.

– Luultavasti ihan mieletön meininki luvassa. Vähempää ei voi odottaa, kun jos kerran 10 000 fania lähti Bilbaoonkin ja nyt on kotikisat.

– Kaikille Susijengifaneille terkkuja, toivottavasti nähdään kisoissa!