Suomen U20-joukkueen esittely PART 1

Hyvää iltaa.

Susijengi.com –sivusto tekee hiljaisen ja parrasvaloilta piiloon jäävän paluun interwebin lakkapinnoitetuille korisparketeille sopivasti U20 EM-(koti)kisojen kynnyksellä. Kisojen aikana Susijengi.com tarjoaa teille, lukijoille, kaiken oleellisen informaation. Kuten myös kaiken vähemmän oleellisen sekä informatiivisen sisällön.

Suomen joukkueen voisi olettaa olevan päällisin puolin yleisölle tuttuja naamoja täynnä. Joukkueen pelaajamateriaali on kuitenkin jakautunut pääasiassa Korisliigan ulkopuolelle, ja vähemmän 1-Divisioona A:ta ja kisoissa esiintyviä ikäluokkia seuranneet eivät välttämättä tunne jokaista pelaajaa yhtä syväluotaavasti kuin Kimmo Muurisen jokaista hiuskiharaa, tai muita Susijengin paidassa vuosien varrella koripallokansaa ihastuttaneita kreikkalaisia patsaita muistuttavia sotureita. (Oikeasti niitä on vain yksi. God bless you, Kimmo.)

Joten, ennen kuin Lauri Markkasen hymykuopat valloittavat teinityttöjen sydämet, on ehkä syytä käydä pintapuolisesti läpi Suomen joukkue kesän 2016 U20-ikäluokkien EM-kisoissa. Jotta tarinointi ei kävisi tarpeettoman raskaaksi lukijan näkökulmasta, jaetaan pelaajat kolmeen kategoriaan: Takamiehet/pallonkäsittelijät, laiturit ja 4/5 –paikkojen isot pojat.

Joten, aloitettakoon. Ensimmäisenä vuorossa ovat takamiehet.

Tuomas Hirvonen, 180cm, 1

Ensisijaisesti pelaajia vertaillaan siinä kontekstissa, että Suomen pitäisi pystyä säilymään A-divisioonassa. Eli, vaikka Tuomas Hirvonen oli MC Hammer-tribuutti B-divisioonassa, hyräillen itsensä palloskriineistä keskimatkan hyppyheittoihin U Can’t Touch Thisin tahtiin ja koijaamalla isot jätkät epätasapainoon lay-upeja viimeistellessään, ei 180-senttinen Hirvonen tule olemaan saman tason WORLD CONQUERING BEAST enää näissä kisoissa.

Mitä koitan siis sanoa, on, että kun skriinin takaa esittäytyy vaikkapa keskimääräistä paremman jalkanäppäryyden omaava 207-senttinen Jaume Sorolla ja lantiossa on kiinni Hirvosta noin kymmenen senttiä pidempi Francis Alonso, on tilan luominen heitolle todella vaikeaa. Syöttäjänä kyvykäs Hirvonen löytää kyllä tälläkin tasolla oikeat syöttökulmat ja käy valinnat läpi päässään tietokoneen nopeudella, mutta ajoitusten täytyy olla esimerkiksi juuri Espanjaa sekä Ranskaa vastaan likimain täydellisiä. Aina.

Ilmatilaa esimerkiksi juuri Hirvosen työpisteellä, palloskriinipeleissä, on hyvin vähän. Eikä Hirvosen urakkaa helpota lainkaan fysiikan lakien olemassaolo. 180-senttisen varren kanssa on vaikea toimittaa palloja vapaille heittäjille, kun pallon lähettäjän ja vastaanottajan välissä on keskimääräisen viidakon verran kaapeleita. Miten ikinä päävalmentaja Anton Mirolybov aikookin saada täydet tehot irti Hirvosesta, pitää ei-enää-uunilämpimän tuoreen liigamestarin pelata elämänsä ehjintä ja pelinopeudeltaan kovinta korista, mikäli Suomi aikoo päästä toistuvasti 70 pinnan rajapyykin yli.

Todelliset haasteet Hirvonen tulee kohtaamaan kuitenkin puolustuspäässä. Jo Korisliigan pudotuspeleissä oli nähtävissä, että Kouvojen joukkuepuolustus toimi kaikilla sylintereillä vai viisikoilla, jotka eivät sisältäneet Hirvosta (ja/tai Ilari Seppälää, mutta se on eri tarina).

Hirvonen on parhaimmillaan ikäisekseen tyydyttävä puolustaja, mutta skriineihin lähes hakeutuva takamies jättää toivomisen varaa niin palloskriinitilanteissa, joissa minkään matchupien väleillä vaihtaminen ei ole validi optio, kuin myös pallottoman pelaajan puolustajana. Ison työtaakan hyökkäyspäässä kantava Hirvonen ei ymmärrettävästi joudu kantamaan stopperin viittaa puolustuspäässä, mutta vaikka miestä pyrittäisiin piilottelemaan vastustajan heikoimpaan lenkkiin, ei tällä tasolla nukahtaminen missään puolustuksen roolissa jää merkitsemättä tulostaululle.

Viivan alle jää Hirvosen kohdalla kuitenkin ehdottomasti plus-merkkinen tulos. Kovimpia vastaan astelevia joukkueita vastaan 96-ikäluokan kokenein liigapelaaja tulee olemaan samoissa ongelmissa kuin useat muutkin johtamansa lauman susilapset, ajan ja tilan vähentyessä klaustrofobian laukaiseviin tilanmääreisiin.

Keskimatkan hyppyheittojen ilmaan saaminen palloskriinien jälkeen on ase, jota Hirvosen on käytettävä edes syöttinä, osuvat ne sitten nailoniin millä prosentilla tahansa. Rimalle on myös uskallettava ajaa viimeistely ykkösoptiona, pyyhitään kuulaa päätyplekseihin sitten millä prosentilla tahansa. Skoraajaksi Hirvosen ei tarvitse muuttua, mutta se uhka pitää löytyä edes teoriassa.

Muuten tila ja aika, joita ei lähtökohtaisestikaan ole iltapäiväkahvien viettämiseen, katoaa olemattomiin. Jos Hirvosen peli onnistutaan tukahduttamaan, on Suomen hyökkäyspelistä yksi todella, todella iso palanen syöty pois. Tällöin parrasvalot kääntyvät takakentällä lähes automaattisesti…

Fiifi Aidoo, 187cm, 1-2

…Fiifi Aidoon suuntaan. 187-senttinen takakentän urheilullinen ja sähäkkä Aidoo on tietynlainen vastapaino Hirvosen enemmän peliätekevälle pelityylille. Rimaa kohti aktiivisesti hakeutuva Aidoo pussitti Serbiaa vastaan pelatuissa kahdessa harjoitusottelussa 11 ja 12 pistettä, tarjoten joukkueen ykköstykille, Lauri Markkaselle, hyvin taustatukea.

Itse kisoissa Aidoon on kuitenkin ratkaistava kaksi perustavanlaista ongelmatilannetta: Miten joukkueen räjähtävin urheilija löytää ajosaumoja, mikäli miehen kolmen pisteen heittoa ei kunnioiteta yhtään? On yksi asia omata räjähtävät ensimmäiset kaksi askelta, kuin päästä käyttämään niitä tehokkaasti jos puolustus pitää jatkuvasti turvaväliä, jonka etäisyydeltä ei saa tarttumaan edes tavanomaista ärhäkämpää kausiluontoista flunssaa kohti aivastamalla.

Toinen, vähintään yhtä tärkeä kysymys on: Miten mies onnistuu selvittämään tiensä riittävän – mutta ei liian – syvälle vastustajan puolustukseen laukaistakseen apupuolustusten liikkeen ja pakottaen puolustuksen rotaatioihin isojen miesten siirtyessä urheilemaan Aidoon ja korirenkaan väliseen ilmatilaan. Jatkokysymyksenä: Kuinka kypsä Aidoo on tekemään valintoja näistä tilanteista, jolloin rimaa suojelee liian iso este ohitettavaksi? On eri asia käydä ”riidit” läpi divari-A:n tempossa, kuin tällä tasolla.

Aidoon menneen kauden syöttökeskiarvo HBA:n paidassa oli kuitenkin rohkaiseva 3,1 ottelua kohden ja kolmen pisteen heitot löysivät tiensä riman läpi siedettävällä 32,4% tarkkuudella. U20-tasolla Aidoo on kuitenkin ehtinyt pelaamaan yhteensä 14 ottelua, upottaen niissä vain 27,6% kolmen pisteen yrityksistään. Aidoo ei ole hyvällä tahdollakaan heittäjä, mutta joukkueessa joka on muilta pelipaikoiltaan vähintäänkin siedettävän hyvä heittämään, jättävät Aidoo ja Hirvonen (3pt: 28,6% U20-tasolla) toivomisen varaa tällä pelin osa-alueella.

Isojen miesten, etunenässä Markkasen, heittouhka venyttää puolustusta joka tapauksessa enemmän kuin takamiesten samanlainen uhka. Silti, maanosan tämän ikäluokan parhaiden takamiesten puolustajien asettuessa vastaan, olisi toivottavaa, että pallonkäsittelijöillä olisi käytössään kaikki mahdolliset välineet lyömäaseista pitkän matkan tykkeihin. Lausetta kirjoittaessa muistuu mieleen, että nyt puhutaan Suomen U20-joukkueesta, eikä edes koko maan parhaista pelaajista. There’s no harm in hoping.

Aidoon ehdoton pääsylippu avaukseen ja isoille minuuteille tulee olemaan miehen puolustuspään työskentely. Keskimääräistä isomman jättiläisalbatrossin siipivälillä parketilla liitävän Aidoon kädet tuntuvat ylettyvän aivan kaikkialle, koko ajan, jatkuvasti, tauotta ja aina. Kolmen riiston keskiarvolla menneellä kaudella sähisseen Aidoon roolina tullee olemaan vastustajan ykkös-pallonkäsittelijän paineistaminen ja tämän penetraatioiden pitämisessä säädyllisissä määrissä.

Kun Aidoo lukittautuu kohteeseensa ja saa tämän vangittua sylivälinsä alueelle, on pallonriisto aina realistinen tapahtumien ja sattumusten lopputulema. Mitä paremmin Aidoo saa hidastettua vastustajan hyökkäysten käynnistämistä, sitä helpommaksi Hirvosen johtaman hyökkäyksen pisteiden tuottaminen tulee. Siirtymähyökkäykset ja niissä tehokkaasti onnistuminen ovat Suomelle elinehto, mikäli joukkue haluaa edes näennäisesti haastaa isompiaan.

Hyökkäyspäässä Aidoo saa käsitellä palloa enemmän Hirvosen istuessa penkillä, mutta isoin rooli miehellä tulee olemaan tilanteissa, joissa vastustajan puolustus on saatu rotaatioihin, tai miehen puolustus on joutunut turvautumaan edes vähän runsaampaan stuntti-apuun.

Näistä seuraavat puolustajien lähestymiset ovat tilanteita, joissa Aidoon räjähtävyydellä voidaan tehdä tuhoa. Mikäli lähestyvät puolustajat ottavat systemaattisesti ajon pois kädet alhaalla, pitää paskaa laittaa ilmaan. There is no shooter worse than a non-shooter.

Okko Järvi, 192cm, 2-3

Heittäjä on heittäjä ja heittäjän on heitettävä. Okko Järvi on laittanut sitä paljon mainostettua paskaa ilmaan viimeiset kaksi Korisliiga-kautta hyvällä menestyksellä ja vailla sen kummempaa omaatuntoa. Eivätkä niin Tapiolan Hongan kuin Salon Vilppaankaan fanit varmasti muistele yhteisiä kokemuksiaan Järven kanssa muulla kuin syvimmällä mahdollisella rakkaudella mitä kannattajat voivat yhtä pelaajaa kohtaan tuntea.

Hongan paidassa edelliskaudella Järvi pääsi vähän yllättämään liigaseurat, pussittamalla noin seitsemän pistettä ottelua kohden, nakutellen bonuskaaren tuolta puolen tavaraa takkaan 32,5% tarkkuudella. Nuo lukemat kuitenkin jätettiin tylysti takapeiliin menneellä kaudella Vilppaan paidassa. Järvi oli erityisesti loppukautta kohden salolaisten pirteimpiä esiintyjiä, kirjauttaen koko kauden keskiarvokseen 7,5 pistettä ottelua kohden ja liekittäen korisukkaa kolmen pisteen kaaren takaa peräti 38,1% tarkkuudella.

Se on, harjaantumattomille taiteen harrastajille tiedoksi, melko perhanan hyvin. Maajoukkuepaidassa Järvi on kokenut, kuten Hirvonen ja Aidoo edellä, myös pieniä yskähtelyjä heittopelissään. Luonnollisesti, ympäristön muuttuessa ja ylimääräisen tilan ja ajan kadotessa heittäjien voi olla vaikea päästä rytmiin samalla tavalla kuin esimerkiksi liigaympyröissä. Kysykää vaikka Mikko Koivistolta.

Rohkaisevia merkkejä on kuitenkin nähty tämän kalenterivuoden puolella. Järvi kirjautti pyöreitä nollia tauluun ensimmäisessä harjoitusottelussaan Valko-Venäjää vastaan, mutta Serbiaa vastaan pelatuissa kahdessa ottelussa Järvi oli Markkasen jälkeen Suomen paras pistemies. 14 ja 12 pistettä kahdessa ottelussa heittänyt Järvi latoi Serbiaa vastaan 15 ilmaan pistäneestään kolmosesta luukusta sisään peräti 7. Noilla prosenteilla pitää heittää aina kun rima näkyy ja käden saa suoraksi.

Hyvänä laitureiden puolustajana tunnettu Järvi pystyy ostamaan itselleen peliaikaa myös heiton takutessa. Vahvan 192-senttisen vartensa ansiosta Järvi pystyy pitämään useimmat hyökkääjät poissa ainakin suorilta korirenkaalle ajoilta ja haastaa heittoja sekä ajoja useimmiten hyvin ja puhtaasti. Äärimmäisen kovana kilpailijana Järvi tuo kentälle aina hyvän määrän sähköä, mutta turbon potkaistessa päälle voi moottori käydä ylikierroksilla, jolloin virhevaikeudet voivat jäähdyttää heittäjän penkille pidemmäksikin aikaa.

Järven hyökkäyspelaamisessa aliarvostettu osa on isoin harppauksin kehittynyt kyky ajaa lähestyviä puolustajia vastaan. Vahvan ylävartalonsa ansiosta Järvi saa viimeistely-yrityksen ilmaan lähes poikkeuksetta vaikeammastakin asennosta, otettuaan ensin kontaktin puolustajaan ja luotuaan tilaa kädelleen. Valintojen tekeminen ajoista on vielä ”work in progress”, mutta heittouhka luo Järvelle joka tapauksessa tilanteita joista mies pystyy rikkomaan puolustuksia. Se on kyky, jota ei liian monella Suomen joukkueesta löydy tällä tasolla.

Vahvan Korisliiga-sesongin jälkeen Järveltä voitiin odottaa kehitysaskeleita myös maajoukkuetasolla ja niitä kehitysaskeleita saatiin todistaa ainakin Serbiaa vastaan. On mielenkiintoista nähdä, kuinka paljon vastuuta Järvi saa itselleen pelattua turnauksen alussa. Mikäli heittokäsi on lämmin ja vastustajan kolmospaikan pelaaja pysyy edessä puolustuksesta toiseen, ei ole mitään syytä miksei Järvi urakoisi pelistä toiseen selvästi yli 20 minuutin peliaikoja.

Täytyy kuitenkin muistaa, että tällä tasolla Järvi ei ole ”pallonkäsittelijä” sanan varsinaisessa merkityksessä. Mies pystyy voittamaan 1vs1-tilanteita lähestyvää puolustajaa vastaan, mutta aggressiivisempia ja aktiivisempia joukkueita vastaan esimerkiksi palloskriinitilanteissa Järvi ei ainakaan vielä operoi ihan Milos Teodosicin otteella.

Lassi Nikkarinen, 185cm, 1

HBA:n toinen edustaja takakentän rotaatiossa, Lassi Nikkarinen, on tämän nelikon toinen puhdas ykköspaikan pelaaja. Pelintekijänä HBA:n paidassa 10,3 pisteen ja 3,5 syötön keskiarvoilla menneen kauden urheillut Nikkarinen on pelannut valmistavissa maaotteluissa keskimäärin 15 minuutin peliajalla, eikä enempää ole vielä tänä vuonna syytä odottaakaan.

Vuotta nuorempaan, -97 ikäluokkaan kuuluva Nikkarinen on pelannut yhteensä peräti 63 ottelua juniorimaajoukkueiden paidoissa, mutta kesä 2016 menee vielä Tuomas Hirvosen backupina. Varsinaista heittäjää ei Nikkarisestakaan saa hyvistä prosenteista huolimatta. Mies ottaa ”wide open” –leimalla varustetut kolmen pisteen heitot ja naulaa ne kiitettävillä prosenteilla, mutta nuokin heitot ovat pykälää haastavampia U20 –kisojen pelinopeudessa.

Kiitettävän aktiivisena puolustajana Nikkarinen omaa ainakin mahdollisuuden ansaita ”ylimääräistä” peliaikaa kisoissa vastustajan penkkitakamiehiä vastaan tekemällä näiden elämän mahdollisimman vaikeaksi hyökkäysten käynnistämisessä. Vastaavasti hyökkäyspäässä Nikkarisen pääasiallinen vastuu koostuu pallosta huolehtimisesta ja hyökkäysten juoksuttamisessa mahdollisimman tehokkaasti.

Yksinkertaisesti: Mitä lähempänä piste/pallonhallinta –tilastoa Nikkarinen pystyy juoksuttamaan viisikkojaan ja mitä paremmin Nikkarinen pysyy miehensä edessä ja saa käsiään helpoille syöttölinjoille, sitä pienempi kynnys Mirolybovilla on peluuttaa miestä.

Nikkarisen henkilökohtaista ratkaisuarsenaalia päästään ihailemaan todennäköisesti enemmän tulevalla kaudella divari-A:ssa ja ensi kesän kisoissa. Tämän vuosipainoksen kisoissa Nikkarisen pisteet ovat enemmän löydettyä rahaa ja hyvän joukkuehyökkäämisen tulosta kuin mitään muuta.