Naisten koripallon Saksan Bundesliigassa nähtiin tällä kaudella vahva suomalaisedustus, kun sarjassa pelasi peräti viisi suomalaispelaajaa. Vaikka joukkueiden kaudet olivat vaikeat, ylsivät pelaajat hyviin suorituksiin.

Anni Mäkitalon, 27, ja Heta Äijäsen, 21, Donau-Ries Angels putosi kirvelevästi pudotuspeleistä, kun se jäi loppuratkaisuista rannalle ensimmäisenä joukkueena. Donau-Ries hävisi kauden viimeisessä ottelussa Chemnitzille ja samalla Braunschweig nousi keskinäisten otteluiden vertailulla ohi kahdeksanneksi.

Isku oli joukkueelle kova, sillä Donau-Ries oli koko kauden tukevasti 6-7-sijojen paikkeilla ja näytti lähes varmuudella jatkavan pelejään keväällä. Vuodenvaihteen jälkeen se voitti kuitenkin yhdeksästä pelistään ainoastaan kaksi.

– Putoaminen pudotuspeleistä tuli kyllä aika puskista. Tiesimme meillä olevan tiukka loppuohjelma ja jos pelit menevät ristiin, meillä on mahdollisuus pudota pois kahdeksan joukosta. Meillä oli koko ajan vahva usko siihen, että pääsemme pudotuspeleihin siltä seitsemänneltä sijalta millä olimme suurimman osan kaudesta. Meille sattui kuitenkin viimeiselle kierrokselle huono peli ja muut tulokset menivät ristiin siten, että jäimme ensimmäisenä joukkueena pois pudotuspeleistä, Mäkitalo harmittelee.

– Alkuvuodesta meillä oli loukkaantumisia ja amerikkalaispelaajat vaihtuivat. Jo aika aikaisessa vaiheessa sarjapaikkamme varmistui ja tuntui, että seura huokaisi sitä myöten helpotuksesta. Minulle oli kuitenkin iso pettymys, ettemme päässeet jatkamaan kautta, jatkaa Mäkitalo.

Äijänen oli Mäkitalon kanssa samoilla linjoilla loppukauden tapahtumista.

– Siinä oli monta jotka taistelivat viimeisistä pudotuspelipaikoista ja paljon piti tapahtua, että putoaisimme pois ja lopulta niin kävi. Emme pelanneet viimeisessä pelissä joukkueena ja meille tuli liikaa mokia. Emme saaneet parasta joukkuepeliä kulkemaan missään vaiheessa. Loppukaudesta pelit menivät ristiin emmekä voittaneet niitä tärkeitä pelejä jotka meidän olisi pitänyt. Meidän olisi pitänyt pystyä ratkaisemaan pudotuspelipaikka jo aikaisemmassa vaiheessa eikä jättää sitä viimeisen ottelun varaan.

Mäkitalo pelasi toisen kautensa Donau-Riesin riveissä ja kuului joukkueensa ehdottomiin avainpelaajiin. Hän urakoi kauden aikana keskimäärin 31,5 minuuttia ottelua kohden ja tehoikseen hän merkkautti 9,4 pistettä, 2,3 levypalloa ja 1,8 syöttöä. Mäkitalo paranteli tilastojaan jokaisella osa-alueella viime kaudesta.

– Kyllä se tuntuu kropassa, että on tullut pelattua isoja minuutteja, Mäkitalo naurahtaa.

– Oli hieno todistaa, että pystyn menestymään tällä tasolla ja tämä oli oikea sarja minulle. Viime vuonna osoitin jo, että pystyn kilpailemaan, mutta nyt näytin pystyväni olemaan aloittava takamies tällä tasolla.

Mäkitalo löysi pelistään myös kehitettävää.

– Tasaisuutta toivoisin vielä lisää, mutta sekin parani mielestäni joulun jälkeen. Välillä peli oli tosi hyvää, mutta sitten saattoi tulla myös aika huonoja pelejä. Ainahan sitä löytää parannettavaa, mutta mielestäni löysin keväällä enemmän tasaisuutta.

Uransa aikana Saksan lisäksi muun muassa Unkarissa, Tshekissä ja Ranskassa pelannut Mäkitalo jatkaa näillä näkymin uraansa muualla.

– Olen viihtynyt Nördlingenissä tosi hyvin, mutta ilmoitin heille hyvissä ajoin, etten suunnitellut jääväni enää ensi kaudeksi. Koin, että minulla oli hyvät kaksi vuotta täällä ja nyt olen valmis kokemaan taas jotain uutta. Todennäköisesti maisemat vaihtuvat ja jatketaan matkaa. Vielä ei ole tiedossa mitään uutta, vaan olen keskittynyt pelkästään tähän kauteen. Nyt edessä on pieni lepo ja mietitään näitä sitten hieman myöhemmin, Mäkitalo avaa tulevaisuuden suunnitelmia.

Äijänen murtautui debyyttikaudellaan pelaavaan rotaatioon ahkeroiden kentällä yli 10 minuutin keskiarvolla. Tilastorivistöihin kirjattiin 1,9 pistettä ja 1,7 levypalloa. Kokonaisuudessaan Äijänen oli mielissään kauden annista.

– Omaan rooliini olin tyytyväinen. Halusin tuoda vaihdosta kentälle energiaa ja se meni mielestäni hyvin ja sain myös hyvää palautetta seurajohdolta. Mielestäni kehityin koripalloilijana ja löysin uusia asioita pelistä ja tietämykseni sekä näkemykseni kehittyivät. Pelikovuutta tuli myös rutkasti lisää. Menin paljon eteenpäin tämän kauden aikana, iloitsee Äijänen.

Äijänen panosti erityisesti puolustukseen ja otti vastustajapelaajansa tiukkoihin pihteihin. Hyökkäyspelissään hän näkee kuitenkin vielä petrattavaa.

– Erityisesti puolustuspelaaminen meni hyvin. Tavoitteenani oli, ettei vartioitavani pelaaja pystyisi tekemään koria. Pelinopeuteen ja –tempoon totuin hyvin. Kehitettävää on varmasti vielä hyökkäyspään aktiivisuudessa ja ratkaisuissa. Pitää pystyä parempaan pelinlukuun ja haastoihin.

Kokonaisuudessaan Äijänen oli tyytyväinen oloonsa Nördlingenissä ja joukkueessa.

– Viihdyin tosi hyvin. Tämä oli mukava paikka ja kaikki ottivat minut hyvin vastaan. Ystävystyin monen uuden ihmisen kanssa ja olen tyytyväinen, että tulin tänne.

Tulevaisuuden suunnitelmat ovat Äijäsellä vielä hämärän peitossa, mutta mieli halajaa ulkomaille myös jatkossa.

– Tässä on eri vaihtoehtoja, mutta minulla on vielä koulua ja tästä jatketaan nyt kohti opiskeluita ja sen jälkeen mietin miten jatkaa. Olen tykännyt olla täällä ja olisi mukava pelata myös ensi kausi Saksassa.

Jatko Donau-Riesissä ei ole myöskään pois suljettu vaihtoehto.

– Siitä on hieman puhuttu, mutta joukkueessa on käynnissä pienoinen muutosvaihe ja valmennusjohto on menossa uusiksi. Luulen heidän ensin hoitavan sen puolen sopimukset ja sitten he katsovat pelaajia, miettii Äijänen.

Veera Pirttinen, 21, otti ensimmäiset askeleensa ammattilaisena, kun hän pelasi ChemCats Chemnitzin paidassa yhdessä Camilla Grönbergin kanssa. Grönbergin kausi loppui jo aiemmin alaraajavammaan, mutta Pirttinen painoi kauden loppuun. Chemnitz eli jännittäviä hetkiä loppuun saakka, mutta se onnistui säilyttämään sarjapaikkansa voitettuaan Donau-Riesin päätöskierroksella.

– Ottelun jälkeen oli tosi hyvä fiilis ja saimme kovan voiton loppuun. Oli seuran kannalta tosi tärkeä, että säilyimme ja fiilis oli korkealla, Pirttinen hehkuttaa.

Chemnitz lähti kauteen nuorella ja uudistuneella joukkueella, sillä lähes koko joukkue meni uusiksi viime kaudesta. Se näkyi varsinkin alkukaudesta, mutta vuodenvaihteen jälkeen joukkueen peli petraantui sen verran, että sarjapaikka säilyi. Mukaan mahtui muun muassa komea voitto mahtiseura Wasserburgista.

– Meillä oli isoja haasteita, kun kaikki pelaajat olivat uusia eikä kukaan oikein tiennyt miten hommat menevät. Meidän olisi pitänyt löytää aikaisemmin yhteissävel, mutta onneksi se löytyi loppukaudesta.

Pirttinen esiintyi tulokaskaudellaan edukseen. Vastuuta tuli 25 minuutin keskiarvolla, pisteitä hän tehtaili keskimäärin 7,5 ja levypalloja tarttui kouriin keskimäärin 2,3.

– Alkuun oli pientä totuttelua uuteen sarjaan ja tempoon. Hetki meni siinä, kun tottui millaisia pelaajia omassa joukkueessa on ja millaisia vastustajissa. Olen tyytyväinen siihen miten kaikki meni. Meni jopa yllättävän hyvin. Suomesta lähtiessäni halusin kokeilla pystynkö pärjäämään tällä tasolla. Nyt näytin, että pystyn.

Pirttinen kokee menneensä pelaajana eteenpäin Saksa-vuoden aikana.

– Eniten olen kehittynyt varmasti henkisellä puolella. Olen tullut vahvemmaksi myös jokaisella koripallon osa-alueella. Ehkä suurin asia on, että olen saanut varmuutta ja tasaisuutta heittoihin ja se toi myös itsevarmuutta. Pallonkäsittely on ollut aina minulle pieni heikko kohta. Jatkon kannalta siihen on paneuduttava entistä enemmän.

Kokonaisuudessaan tulokaskauden anti oli Pirttisen mukaan positiivinen ja veri vetää ulkomaan parketeille myös jatkossa.

– Kokeilu meni mielestäni hyvin ja haluaisin jatkaa vielä ulkomailla. Vielä ei ole mitään tietoa jatkosta, mutta tämä oli positiivinen kokemus ja olen iloinen, että uskalsin lähteä.

Helmi Tulosen, 20, kausi päättyi joukkueen osalta pettymykseen, kun jTV Saarlouis Royals jäi sarjassa viimeiseksi ja putosi. Saarlouis menetti kauden aikana yhden voiton peluuttaessaan edustuskelvotonta pelaajaa ja se osoittautui ratkaisevaksi virheeksi. Tulosen mukaan tilanne saattaa vielä muuttua.

– Tavallaan putosimme myös kabinettipäätöksellä ja menetimme pisteitä. Se asia on kaiketi viety eteenpäin ja asia ratkaistaan parin viikon päästä, että putoammeko, valottaa Tulonen.

Vaikka joukkueen kausi päättyi viimeiseen sijaan, niin Tulosen kausi oli lupauksia herättävä. Hän tilastoi keskiarvoikseen 6,8 pistettä ja 3,3 levypalloa noin 25 minuutin peliajalla.

– Tämä oli hyvä aloitus ammattilaisuralle. Hyvä ympäristö, hyvin peliaikaa ja hyviä treenejä. Tietenkin olisi voinut mennä paremminkin. Oli aika paljon vaihtelua kauden aikana. Välillä pelasin hyvin ja välillä sitten taas huonosti, Tulonen summaa kauttaan.

Tulonen yhtyy edellistulokkaiden tapaan siihen, että Bundesliiga oli kotoista Korisliigaa vauhdikkaampi ja fyysisempi.

– Pelikovuus ja –pelitempo olivat sellaisia asioita joissa kehityin kauden aikana. Totuin kovempaan pelaamiseen.

Hyvän debyyttikauden jälkeen Tulosen katseet ovat jatkossakin tiukasti ulkomaan kentillä.

– Tällä hetkellä ei ole jatkosuunnitelmista kerrottavaa, mutta haluaisin jatkaa vielä ulkomailla.

Lähde: Koripalloliiton sivut.