© Kuva: Juha Tamminen

Suomalaisvalmentaja siirsi finaalitappion jälkeen katseet jo kohti Bundesliigaan

Tuomas Iisalon ja Vesa Vertion valmentaman Crailsheim Merlinsin upea kausi Saksan ProA:ssa jäi ilman lopullista kirsikkaa kakun päältä, kun Crailsheim taipui kahden ottelun finaalisarjassa Vechtalle yhteistuloksin 158-165. Finaalipaikka kuitenkin riitti jo nostamaan Crailsheimin ensi kaudeksi Bundesliigaan ja valmentajakaksikon katseet ovat jo tiukasti tulevassa

ProA:n finaali pelattiin kaksiosaisena, jossa yhteistuloksissa parempi joukkue korjasi pokaalin palkintokaappiinsa. Vechta otti etulyöntiaseman ensimmäisessä ottelussa voittamalla Crailsheimin vieraskentällä 103-87 eikä Crailsheimin 71-62-voitto toisessa ottelussa riittänyt tuomaan himoittua pystiä seuralle.

– Finaalit olivat tosi kaksijakoiset. Ensimmäisessä pelasimme pitkään tasaisesti, mutta kolmannella neljänneksellä vastustaja pisti kovia heittoja säkkiin. Huomasi, että Trier-ottelusarjan jälkeen oli rentouduttu puolustuksessa, kun vastustaja sai kolmannella neljänneksellä 18 vapaaheittoa ja teki sillä neljänneksellä 31 pistettä. Saimme eron kutistettua jossain vaiheessa yhdeksään, mutta lopulta se oli 16 pistettä. Se peli oli meiltä suuri pettymys.

– Toisessa pelissä, se miten hakeuduimme paikkoihin ja miten puolustimme, niin se saattoi olla jopa kauden paras pelimme, jos jätämme huomioimatta heittopelin. Pystyimme samalla aiheuttamaan Vechtalle sen kauden ainoan kotitappion. Nelisen minuuttia ennen loppua olimme johdossa 13 pistettä ja meillä oli siinä pari kolmen pisteen heittoa ilmassa, mutta ne eivät menneet sisään. Sitten meille tuli pari huonoa ratkaisua ja väsymyksestä johtuvia pallonmenetyksiä ja se oli siinä. Olen tyytyväinen toiseen peliin, mutta ensimmäisestä jäi hampaankoloon, Iisalo analysoi finaaliotteluita.

Vaikka nousu Bundesliigaan oli jo varmistunut välieräsarjan voitolla, niin voittaminen ja mestaruudet ovat kuitenkin aina kilpailun suola. Iisalo myöntää finaalitappion olleen kova paikka.

– Kyllä siinä oli sekä pelaajilla että valmentajilla pala kurkussa ja punaisia silmiä pukukopissa. Pidimme itseämme sarjan parhaana joukkueena ja halusimme siitä palkinnon, mutta se jäi saamatta. Kyllä se jäi vaivaamaan. Näitä mahdollisuuksia osuu pelaajien ja valmentajien uralle aika harvoin.

Iisalo ja Vertio eivät kuitenkaan ehtineet kauaa surkutella finaalitappiota, sillä ensi kauden suunnittelutyöt käynnistyivät lähes välittömästi.

– Viimeisen pelin jälkeen oli vuorossa palautekeskustelut pelaajien kanssa ja teimme alustavat suunnitelmat kesälle sekä jatkoimme ensi kauden hahmottamisen. Toivottavasti saamme pidettyä rungon kasassa ja vahvistettua sitä sitten Bundesliigatason vahvistuksilla.

ProA:ssa valmentajien kädet ovat tietyllä tavalla sidotut sekä joukkueen rakentamisen että peluutuksen suhteen, sillä sarjan sääntöjen mukaan kentällä pitää olla koko ajan vähintään kaksi saksalaispelaajaa. Bundesliigassa vastaavanlaisia säädöksiä ei ole, joka avaa myös valmentajille uusia mahdollisuuksia.

– Bundesliigassa ei ole peluutussääntöä ja siellä saa olla kuusi ulkomaalaispelaajaa. Se tuo jo omat mahdollisuutensa joukkueen rakentamiseen. ProA:ssa pitää olla koko ajan kaksi saksalaista kentällä ja se vaikuttaa myös joukkueen kasaamiseen. Nyt voimme rakentaa enemmänkin kymmenen pelaajan kokonaisuuden eikä miettiä sitä tarvitsemmeko saksalaispelaajia tietyille pelipaikoille. Se helpottaa joukkueen rakentamista.

Iisalo myöntää, että peluutussääntö oli valmentajalle äärimmäisen vaikea.

– Se oli erittäin haastavaa ja meillä meni Vesan kanssa 1,5 kautta ennen kuin saimme siihen todella toimivan yhtälön. Meille tuli kaksi uutta pelaajaa kymmenen kierrosta ennen loppua. Meillä oli sen jälkeen toimiva rakenne joukkueessa ja kaikille oli selvää kuka menee milloinkin kenen tilalle. Harjoittelimme myös pääasiallisesti yhdessä pelaavilla viisikoilla. Peluutukseen tuli muutoksia ainoastaan poissaolojen, virhevaikeuksien tai yrityksen puutteen takia. Se oli toimiva konsepti, joka vapautti ajattelua pelin muille osa-alueille.

Iisalo nimitettiin Crailsheimin päävalmentajaksi maaliskuussa 2016, kun joukkue oli Bundesliigan jumbopaikalla. Kausi päättyi putoamiseen, mutta Iisalon ei tarvitse lähteä Bundesliigaan untuvikkona, kun alla on jo kokemusta Saksan korkeimmalta sarjatasolta.

– Sieltä tarttui tosi paljon mukaan ja Bundesliigaan hyppääminen oli silloin aika shokkihoitoa. Ne olivat hyvin työntäyteisiä päiviä enkä nukkunut kuin muutaman tunnin yöunia. Kauden jälkeen nukuin sitten pari viikkoa putkeen, Iisalo naurahtaa.

– Se oli hieno kokemus ja nyt on tiedossa missä kontekstissa siellä toimitaan. Bundesliiga kovenee koko ajan ja sen tavoitteena on olla vuonna 2020 Euroopan paras kansallinen sarja. Se on hyvin fyysinen sarja, jossa pelaajat ovat isokokoisia, atleettisia ja fiksuja. Häntäpään ja kärjen budjeteissa erot ovat suuret. Bayern esimerkiksi taitaa lähteä ensi kauteen noin 30 miljoonan euron budjetilla ja meidän budjetti on yksi pienimmästä ellei pienin eli noin kaksi miljoonaa. Kun joukkuetta rakennetaan, niin meillä on selkeä hahmotelma siitä, ettemme kilpaile ensi kaudella Euroliigassa pelaavien Bayernin ja Bambergin kanssa, vaan sijoilla 10-16 olevien joukkueiden kanssa. Siihen väliin lähdemme runttaamaan, kertoo Iisalo.

Lähde: Koripalloliiton sivut.