Saksan pyörätuolikoripallon Bundesliigaan noussut Thuringia Bulls kysyi syksyllä 2011 Teemu Partaselta, josko hän olisi kiinnostunut edustamaan nousijajoukkuetta Saksan korkeimmalla sarjatasolla. Seitsemän vuotta myöhemmin Partanen, 27, on Saksan ja Euroopan koripallomestari sekä suomalaisen pyörätuolikoripallon ehdoton kärkinimi.

Pelikaudesta 2011-12 Saksan korkeimmalla sarjatasolla pelanneen Thuringia Bullsin ensimmäinen vuosi Bundesliigassa toi tullessaan pronssimitalit. Täysosumaa juhlittiin 2016, jolloin joukkue vei nimiinsä sekä Saksan mestaruuden että Saksan cupin mestaruuden.

Viime keväänä Bulls kohosi välivuoden jälkeen taas uudelle tasolle, kun se Saksan mestaruusjuhlien lisäksi peittosi Euroopan korkeimman pyörätuoliliigan, IWBF Champions Chupin, finaalissa espanjalaisen CD Ilunion Madridin.

– Champions Cup on isoin turnaus, minkä kansainvälisillä pyörätuolikoripalloestradeilla voi voittaa. Tulen varmasti muistelemaan mestaruuden voittamista siellä koko ikäni. Erityisen kivaa oli voittaa finaali Hampurissa saksalaisten fanien edessä, Partanen hehkuttaa Koripalloliiton sivuilla.

Partanen päätyi Saksaan päädyttyään Lahden NMKY:n kanssa pyörätuolikoripallon SM-hopealle 2011. Thuringia Bulls oli tuolloin innostunut sarjanousija, joka tahtoi antaa nuorille, nälkäisille pelaajille mahdollisuuden loistaa. Vuodesta 2016 alkanutta menestystaivalta ei olisi kukaan uskaltanut vielä tuolloin ennustaa.

– Kevään 2012 kolmas sija oli yllätys ja nälkä kasvoi syödessä. Vuosien aikana muutamat nuoret pelaajat kehittyivät ja saimme hankittua parempia pelaajia, kuten vuonna 2016 Rion paralympiakultaa juhlineen Matt Scottin. Tavoitteet kovenivat vähitellen ja lopulta oltiinkin Euroopan mestareita, Partanen kuittaa.

Koripalloammattilaisuus on Suomessa edelleen harvinaista, pyörätuolikoripalloammattilaisuus vielä merkittävästi harvinaisempaa. Partanen on kuitenkin yhdessä Leo-Pekka Tähden kanssa onnistunut tekemään harrastuksestaan ammatin.

– Ei kyse ole mun mielestäni ollut kuin treenikerroista. Suomessa pääsin treenaamaan yleensä kaksi kertaa viikossa, Bullsin kanssa harjoituksia on kahdeksan kertaa viikossa. Noita määriä verratessa maksimikehityspotentiaalit ovat aika erilaiset, Partanen miettii.

Thuringen Bulls on täysammattilaisorganisaatio, joka pitää pelaajistaan huolen niin kuin parhaat pystykoripallo-organisaatiot.

– Treenien lisäksi pääsemme salille tai pelaamaan jalkapalloa tai sulkapalloa tai saunomaan aina tahtoessamme. Koriskenttä on käytössä joka päivä aina tahtoessamme. Matseihin mahtuu reilut 300 katsojaa ja fanit elävät tunteella mukana, jatkaa Partanen.

Omaa mahdollista ammattilaisuuttaan Partanen ei pitänyt realistisena ennen kuin hän oli osa Thuringen Bullsin kokoonpanoa. Nyt ammattilaisuus kaikkine vaatimuksineen on hänelle jokapäiväistä elämää.

– Varhemmin uralla tuli muutamaa pelaajaa seurattua tosi aktiivisesti ja toivottua, että joskus pääsisi pelaamaan heitä vastaan tai heidän kanssaan. Nyt ollaan kaikki samalla kentällä keskenämme.

Suomesta on rullannut kansainvälisille pyörätuolikoripalloparketeille tasaisin väliajoin maailmanluokan pelaajia kuten moninkertainen Yhdysvaltain yliopistomestari ja Saksan mestari Mina Mojtahedi ja Espanjassa ammattilaisena pelaava Leo-Pekka Tähti.

Viime vuosina suomalainen pyörätuolikoripallo on ollut alamaissa, mutta ainekset parempaan ovat olemassa.

– Kyllä meillä kulttuuria on. Me voitettiin EM-pronssia 1997 ja parhaat pelaajamme ovat maailmanluokkaa. Pyörätuolikoriksen SM-sarja saatiin pystyyn taas viime kaudella, Partanen miettii.

– Uusi nousu lähtee liikkeelle perusasioista. Pitää saada enemmän harrastajia lajin pariin ja enemmän harjoituskertoja pelaajille, että sarjojen taso kovenisi. Kun saadaan lisää ammattilaisia maailmalle, näkyy se maajoukkueen menestyksessä ja lajin suosiossa.

Omalla ammattilaisurallaan Partanen toivoo pääsevänsä pelaamaan mahdollisimman korkealla tasolla vielä mahdollisimman pitkään. Lisätoivekin löytyy.

– Jos vielä kerran pääsisi ammattilaisena pelaamaan toista suomalaista vastaan. Leo-Pekka (Tähti) pelaa Espanjassa enkä ole valitettavasti päässyt ottamaan hänestä mittaa. Se olisi mielenkiintoinen kokemus.