Chicago Bullsin NBA –kesäliiga taival jäi lopulta viiden ottelun mittaiseksi. Lauri Markkasen pelit päättyivät jo kolmanteen peliin, kun Wizards –ottelussa pahentunut ruhje varpaassa ei olisi tehnyt pelaamisesta järkevää.

On erittäin vaarallista vetää pitkiä johtopäätöksiä kesäliigapelien perusteella. Otteluiden lopputuloksilla ei nimittäin ole mitään merkitystä, eivätkä ne millään tavalla korreloi tulevan NBA-kauden tapahtumiin. Joukkuekonseptien sisäänajo on aivan alkuvaiheissa tai saattavat vielä täysin muuttua.

Täytyy ymmärtää millaisesta otoksesta on kyse. Pelin taso nousee syksyllä tästä vielä räjähdysmäisesti.

Meidän suomalaisten suurennuslasin alla oli Lauri Markkanen. Lauri osoitti, että hänen peliälynsä ja hahmotuskykynsä ovat ikäisekseen hyvällä tasolla, erityisesti hyökkäyspäässä. Tämä yhdistettynä Laurin taidollisiin ja fyysisiin ominaisuuksiin takaa sen, että hän tulee pääsemään läpi uransa korkealuokkaisiin korintekopaikkoihin.

Hyökkäyksellisesti suurin kehitys nähdään varmasti oikean käden ajoissa (vasen selvästi parempi tällä hetkellä) ja voimaominaisuuksissa, joka realisoituu eritoten haastetuissa viimeistelytilanteissa sekä ensimmäisessä askeleessa, jolla pitäisi oma mies voittaa.

Puolustukselliset ”huolet” ovat aika liioiteltuja. Sivuttaissunnassa liikkuminen on itseasiassa oikein hyvällä tasolla. Vielä kun lantiokoriin tulee lisää voimaa ja hallintaa, niin Markkasesta voi tulla jopa NBA-standardeilla korkealuokkainen puolustaja omalla pelipaikallaan.

Pelikovuus joka tulee eritoten levypallo- ja korinaluspuolustustilanteissa vastaan on Lauri Markkasen suurin kehityksen kohde. Tässäkin kuitenkin nähtiin selvää kehitystä jo kolmen ottelun aikana, joten tuskin on suuri huoli, ettei tässä valtavaa kehitystä nähtäisi.

Näkisin, että tulevalla kaudella on neljä varteenotettavaa ”Vuoden tulokas” –kandidaattia:
1. Ben Simmons (76ers)
2. Lonzo Ball (Lakers)
3. Dennis Smith Jr. (Mavericks)
4. Lauri Markkanen (Bulls)

Myös kyseinen järjestys on mielestäni oikea. Tämä ei tarkoita sitä, että kyseiset neljä herraa olisivat tämän draftin absoluuttisesti parhaat pelaajat. Mutta tämä nelikko pelaa tulokaskaudella omissa joukkueissaan hyvin isoissa rooleissa.

Eli toisin sanoen:
Nämä neljä herraa pelaavat aika heikoissa joukkueissa (”toisen kauden rookieta” Ben Simmonsia lukuunottamatta).

Listan kärkikolmikko ovat kaikki pelinrakentajia ja pallollinen vastuu tulee olemaan selvästi suurempi kuin Markkasella. Jyväskyläläinen – kuten aiemmin olen maininnut – on vielä aika raakile, kun taas muut kolme ehdokasta ovat lähes fyysisessä huipussaan.
Markkasella tulee kuitenkin olemaan Zach LaVinen ja Denzel Valentinen ohella iso skorausvastuu ja hänen monipuolisuutensa 4/5 –paikoilta tulee näyttäytymään kauden mittaan.

Bullsin joukkueelta puuttuu kuitenkin pelaaja joka luo edun. Toisin sanoen joukkueessa ei ole sellaista pelaajaa, joka voittaa toistuvasti oman puolustajansa ja pakottaa vastustajan pelaajista vielä toisen tai kolmannen auttamaan.

Tuo pelaaja ei ainakaan ole Cameron Payne.

Markkanen on parhaillaan kun vastustaja on rotaatiossa ja hän pääsee iskemään lähestymisiä vastaan, joko korkealuokkaisella heitollaan tai korilleajolla. Näitä tilanteita ei tule tällä kaudella vielä riittävästi, että Bullsilla olisi mahdollisuuksia haastaa edes heikommassa itäisessä konferenssissa.

Markkasen henkilökohtaisen kehityksen kannalta tämä on toisaalta oikein hyvä asia. Kauden mittaan tulee huomattava määrä tilanteita, missä pitää löytyä työkalupakista keinot voittaa oma pelaaja staattisessa tilanteessa.

Haaste on kova, eritoten kun edessä tuijottaa Anthony Davis, Draymond Green tai joku muu vastaavan tasoinen puolustaja.

No, Siperia opettaa.

Suomen koripallo elää mahtavia aikoja.

Kohta päästetään Susijengikin irti…

Kristian Palotie