Miesten Korisliiga-kausi 2020–21 sai päätöksensä, kun Salon Vilpas otti seurahistorian ensimmäisen Suomen mestaruuden. Finaalisarjan kuudes ottelu päättyi isännän roolissa pelanneen Vilppaan 76–68-voittoon. Hopeamitalit jaettiin kaksi voittoa finaaleissa napanneelle Kauhajoelle.

Puolustuspainotteisessa väännössä meinasi aluksi näyttää melkein siltä, että koreja ei synny ollenkaan. Ensimmäinen jakso päättyi harvinaisen pienissä luvuissa 12–11. Loppua kohden korinteko kuitenkin kiihtyi, ja isoimmat pelaajakohtaiset tulokset nähtiin Kauhajoen Collin Malcolmilta, joka teki 26 pistettä, ja Vilppaan Jeremiah Woodilta, jolle merkittiin 18 pistettä ja hervottomat 17 levypalloa.

Ratkaiseva ottelu ei ollut Woodin ainoa erinomainen esitys. Hänet palkittiin pelin päätteeksi koko Korisliiga-finaalien arvokkaimpana pelaajana. Korinalusia ansiokkaasti siivonneen Woodin tilastokeskiarvot loppuotteluiden ajalta olivat 19,2 pistettä, 11 levypalloa, 3,8 syöttöä ja tasan kaksi riistoa.

Salolaisten juhlat saavat oman tunteikkaan vivahteensa siitä, että ratkaiseva voitto-ottelu oli myös joukkueen kapteenin – yhden suomalaisen koripallohistorian merkittävimmistä ja menestyneimmistä pelaajista – Teemu Rannikon jäähyväisottelu. Rannikko pääsi nostamaan Pantteri-patsasta urallaan jo kolmannen kerran mutta Vilppaassa kerta oli toki ensimmäinen. Vaikeasta loukkaantumisesta kauden aikana vielä kerran takaisin kentille itsensä taistellut pelinjohtaja tilastoi viimeisessä ottelussaan kahdeksan pistettä ja pyöreät kymmenen koriin johtavaa syöttöä.

Aiempia mestaruuksia on tilillään muutamalla muullakin Vilppaan riveissä. Heihin kuuluu muiden muassa päävalmentaja Sami Toiviainen, joka on Korisliigan kokenein aktiivinen valmentaja ja voitti aiemman mestaruutensa vuonna 2009 Namika Lahden peräsimessä.

Pelaajista mestaruuden ovat voittaneet aiemmin jo peräti kahdesti Juho Nenonen, joka tosin oli aiempiensa tullessa Espoon Hongassa 2007 ja 2008 vasta uransa varhaisella alkutaipaleella, ja Mikko Koivisto, joka nappasi omansa Bisons Loimaan riveissä 2012 ja 2013.

Lähde: Basket.fi