Pietin blogi: Rannikon ja Statenin kaksintaistelu

© Kuva: Juha Tamminen

Joensuun Katajan ja Salon Vilpas Vikingsin välinen finaalisarja on varmuudella ylittänyt puolivälin. Kataja johtaa voitoin 3-1 ja tästä eteenpäin sarja on katkolla jokaisessa ottelussa. Kentällä vilistää erinomaisia pelaajia – Katajan joukkue on ehkä vahvin, mitä liigaparketeilla on koskaan nähty. Myös Vilppaalla riittää Susijengi-pelaajia ja erinomaisia amerikkalaisvahvistuksia. Silti sarja kulminoituu kahden loisteliaan takamiehen, Katajan Teemu Rannikkon ja Vilppaan Juwan Statenin kaksinkamppailuksi.

Erilaiset vahvuudet

Juwan Staten on poikkeuksellinen urheilija Suomen kentille. Vaikka Statenin hieman yläkanttiin listattu pituus on vain 185 cm, mies pelaa korkealla koriraudan yläpuolella. Hänen pallonkäsittelynsä on kaunista katsottavaa. Kun se yhdistetään loistavaan vartalonhallintaan ja rytmitajuun, on käytännössä mahdottomuus pysyä dynaamisissa 1v1-tilanteissa miehen ja korin välillä. Statenilla on vain yksi merkittävä heikkous. Miehen repertuaariin ei kuulu kolmen pisteen heittäminen.

Juuri täydellisempää vastakohtaa Statenille ei voisi olla kuin Teemu Rannikko. Yhdistävä tekijä on pallollinen taito, mutta siihen se loppuu. Rannikko on loistava kaukoheittäjä, mutta ajaessaan korille hänen ensimmäinen option on aina hakea vapauttavaa syöttöä. Monet Rannikon heittoratkaisut jopa kolmen sekunnin alueen sisällä ovat epäluonnollisia johtuen pelityylistä. Siellä missä Rannikon henkinen koti päättyy, Statenin alkaa. Mikäli näistä kahdesta pelaajasta voisi yhdistää parhaat ominaisuudet, tuo pelaaja pelaisi hyvällä tasolla NBA:ssa.

20 kautta vs 6 ottelua

Iso ero on myös miesten kokemuksessa. Rannikko on pelannut kaikissa Euroopan huippuliigoissa Turkin ja Ranskan pääsarjoja lukuun ottamatta. Euroliiga-kokemusta Teemulla on Scavolino Pesarosta 2004-05 ja Olympia Ljubljanasta kausilta 2005-06 sekä 2012-13. Muita eurosarjoja mies on pelannut mm. Venäjän Khimkyssä, Italian Rosetossa ja nyt Joensuun Katajassa. Kaikkiaan Teemu on pelannut Euroopan pääsarjoissa kahdenkymmenen vuoden ajan.

Staten valmistui v. 2015 kovasta West Virginian yliopistosta, jossa hän tilastoi viimeisen vuoden keskiarvokseen hienot lukemat 14 pistettä ja 5 syöttöä ottelua kohden. Yliopistoura herätti NBA-toiveet eloon. Mies pelasi yhden pelin NBA:n kesäliigassa ja oli viimeisiä pelaajia, jotka tiputettiin Golden State Warriorsin rosterista lokakuussa 2015. Sen jälkeen hän pelasi hyvillä tilastoilla NBA:n farmisarjaa D-liigaa, kunnes ymmärsi, että tulevaisuus on Euroopassa. Staten siirtyi viime kauden huhtikuussa belgialaiseen Belfius Mons-Hainautin joukkueeseen, jossa hän pelasi kuusi peliä.

Kaksikymmentä vuotta vastaan kuusi ottelua eurooppalaista koripalloa. Siinä on eroa. Toinen merkittävä ero on pelaajien finaalikuormituksessa. Teemu on pelannut neljässä finaalipelissä 112 minuuttia, Staten 133. Ero korostuu, koska otteluita pelataan tiiviiseen tahtiin.

Statenin ja Rannikon kuormitusero ei rajoitu minuutteihin. Vilppaan joukkueesta Juwan Staten on ainoa pelaaja, jonka fysiikka ja puolustusosaaminen riittää saamaan Teemu Rannikkoon riittävästi kontrollia palloscreen-tilanteissa. Kun Salo teki puolustusmuutoksia kolmanteen otteluun, merkittävin vaihdos oli se, että Staten alkoi vartioida Teemua. Samalla joukkue vaihtoi palloscreenin puolustuskonseptia. Se toi Rannikolle tilastot 6/5 (syöttöä) ja voiton Salolle.

Salo aloitti neljännen pelin samalla palloscreen-konseptilla. Se pelasi nk. flat hedgeä, jossa iso pelaajaa pysäyttää pallollista pelaajaa kolmen pisteen kaaren suuntaisesti, kunnes takamiehen alkuperäinen puolustajan pääsee takaisin tilanteeseen. Samaan aikaan Vilpas auttoi rolliin huonosta kaukoheittäjästä Daniel Mullingsista, jonka puolustaja makasi koko ajan kori-kori-linjalla. Mikko Koivisto ja Juho Nenonen pelasivat pääosin tätä roolia. Alussa se tuotti stoppeja. Niiden ansiosta Salo pääsi avoimelle kentälle ja hallitsi ottelun rytmiä. Ensimmäisen erän jälkeen Vilpas johti 22-15.

Statenin väsyminen käänsi asetelman

Toisella puoliskolla ottelun rytmi kääntyi. Suurin yksittäinen tekijä oli Juwan Statenin väsyminen. Siitä saatiin jo osviittaa, kun hän sai toisessa erässä teknisen virheen suun soitosta. Harvoin yksittäinen tilanne on yhtä selvä kulminaatiopiste.

Varsinkin toisella puoliskolla Statenin kehonkieli oli ajoittain negatiivista ja turhautunutta. Silti mies kannatteli Saloa mukana. Aina kun Statenin puolustajaksi tuli Ilari Seppälä, Vilpas tyhjensi kenttäpuoliskon 1v1-tilanteelle. Siitä Staten pisti kiitettävästi palloa pussiin.

Mutta puolustukseen hänen jalkansa eivät enää riittäneet. Mies jäi screeneihin, eikä päässyt takaisin Rannikkoon riittävän nopeasti. Se pakotti ison hedgaajan pysymään liian kauan pallollisessa, mikä taas sitoi korin alla 2v1 tilanteessa pelaavaa apupelaajaa.

Taikuri Rannikko kiitti. Hän löysi säännöllisesti vapaan pelaajan tai otti oman heittonsa, mikäli apupelaaja lähti liian nopeasti pois. 29 pistettä ja 10 koriinjohtavaa syöttöä kertovat kaiken oleellisen. Hyvän pallonliikkeen jälkeen Kataja oli myös vahvoilla levypalloissa, vaikka heitot olisivat menneet ohi. Avoimet ja hyvissä avoin ennakoitavissa olleet heitot antoivat Kervin Bristolille tilaisuuden vallata levypalloasema ja hyvillä käsillä hän noukki peräti seitsemän hyökkäyslevypallo pääosin Al’onzo Colemanin yli.

Juwan Staten ei ole saanut riittävästi pallottomana kontrollia ja jää jälkeen Teemu Rannikosta palloscreen-tilanteessa.
Rannikko saa syöttää vapaasti ilman pallonpainetta. Tilanteesta Bristol tekee korin.

Siinä on Vilppaan haaste. Joukkueen pelaaminen on molemmissa päissä Juwan Statenin varassa. Teemu Rannikko saa huilata paljon enemmän puolustuksessa. Hän vartioi Okko Järveä, joka on hyvä pelaaja, mutta ei dominoiva. Teemu pakottaa Okkoa oikealle kädelle, jolloin Järven tehot laskevat. Hyvällä ennakoinnilla ja sijoittumisella Teemu pystyy säästämään jalkojaan. Statenillä ei ole tällaista mahdollisuutta. Hän joutuu urakoimaan isommat minuutit ja joka kerta, kun hän ei ole puolustuksessaan riittävän aggressiivinen, Rannikko rokottaa.

Onko Staten – Rannikko match upille vaihtoehtoa?

Periaatteessa Statenin 38 minuuttia, jonka hän vietti edellisessä finaalissa kentällä, on liikaa. Se nähtiin ottelun lopussa. Mutta Salon mahdollisuudet ovat vähissä. Okko Järven Rannikko söi elävältä, kun tämä vartioi miestä kahdessa ensimmäisessä pelissä.

Yksi vaihtoehto voisi olla asettaa Rannikolle isompi puolustaja, kun Bristol ei ole kentällä. Silloin Salo voisi vaihtaa palloscreenit. Tommi Huolila ja Vesa Mäkäläinen eivät ole erinomaisia post-skoraajia, mikäli heitä vastaan puolustaa riittävän fyysisesti. Esimerkiksi Desmond Williams voisi ottaa hetkittäin Rannikon ja siten Staten saisi enemmän huiliaikaa. Ratkaisu ei ole optimaalinen, mutta ei sekään, että Staten joutuu pelaamaan liian isot minuutit.

Ja ehkä Järveäkin voisi vielä käyttää toisella puoliskolla lyhyitä jaksoja tuoreilla jaloilla Teemun stoppaajana. Ideoita kyllä löytyy, mutta niiden toimivuudesta paras arvaus on vain Vilppaan valmentajalla Joonas Iisalolla.

Fyysisen kuorman lisäksi Statenin henkinen paine on valtava. Nuori mies tietää, että hän on paljon vartijana. Hän on tällaisessa tilanteessa ensimmäistä kertaa urallaan. Se on myös hieno mahdollisuus. Tästä Iisalo varmasti muistuttaa pelaajalle. Joistakin pelaajista kuoriutuu parhaat ominaisuudet kovimmissa paineissa ja he pystyvät suggestoimaan itsensä unohtamaan fyysiset vaivat tai väsymyksen. Vielä emme tiedä, onko Staten sellainen.

Nyt joukkueilla, ja ennen kaikkea Statenillä on kaksi päivää aikaa palautua. Myös seuraavaan kotipelin jälkeen on kaksi päivää väliä, mikä hyödyttää Saloa. Hyödyttääkö se riittävästi, jää nähtäväksi.

Pieti Poikola
Kirjoittaja on toiminut koripallovalmentajana noin 20 vuoden ajan. Todennäköisyyksiin nojaava valmennusfilosofia on tuottanut kolme Suomen mestaruutta.