Vilpas Vikingsin voidaan sanoa pelanneen jo nyt loistavan kauden. Mutta runkosarjan voittajana on selvää, että joukkue ei vielä ole kylläinen. Vilppaan vahvuudet ovat hieman eri näköiset kuin Katajalla, mutta kyllä senkin vahvuudet voivat kantaa mestaruuteen asti.

Tilastollisesti Salolla on sarjan paras puolustus ja kolmanneksi paras hyökkäys (laskettuna pisteet pallonhallintaa kohden). Salon puolustus on äärimmäisen ehjää. Se ei tee paljoa selkeitä puolustusvirheitä ja pysyy hyvin konseptissaan. Puolustus ei ole kovinkaan aggressiivista, paitsi tietyissä tilanteissa pallottomana.

Vilppaalla selkeä puolustuskonsepti

Salolaisten puolustuskonseptissa pallo pyritään pitämään mahdollisimman paljon pois kentän keskisektorilta. Tavoitteena on estää palloscreen-tilanteissa screenin käyttämistä kohti keskustaa ison pelaajan auttaessa alapuolella. Se toimii etenkin silloin, kun vitospaikan pelaajat rollaavat suoraan korille, kuten Kataja tekee.

Salo pyrkii pelaamaan myös pallottomilta takamies-laitureilta keskustaa pois. Kun isolla pelaajalla on pallo keskellä, hand off pyritään rikkomaan, niin ettei palloa saada ojennettua helposti.

Vilppaan pelaajat ovat fyysisiä ja suhteellisen kookkaita. Se yhdessä kurinalaisuuden kanssa tekee joukkueen puolustuksesta laadukasta. Salo on myös erinomainen siirtymispuolustusjoukkue. Osasyynä on se, että Salo lähettää vain isot pelaajat hyökkäyslevyihin. Muut pelaajat ovat kurinalaisia puolustussuuntaan. Siten Vilpas pystyy pakottamaan vastustajiaan 5v5-tilanteeseen. Hyvän puolustuksen viimeinen lenkki on loistava levypallopelaaminen. Salolaiset keräävät peräti 76 % oman pään levypalloista, mikä sekin on paras luku liigassa.

Pelataanko Salon rytmillä?

Koska salolaiset saavat paljon kiistattomia stoppeja, se pääsee usein hyödyntämään parasta asettaan, nopeaa ja puolinopeaa hyökkäämistään. Sarjan kannalta yksi merkittävimmistä tilastoparametreistä on se, kuinka nopeasti Salo pystyy ylittämään puolenkentän. Salon pelinopeus korreloi suoraan otteluiden lopputulokseen.

Katajalle sopii 5v5-pelaaminen, mutta toisaalta myös Kataja haluaa juosta nopeita hyökkäyksiä. Jopa heittokilpailu sopii Katajalle. Salon ainoa mahdollisuus on saada stoppeja. Joensuun kävely Salon 5v5-puolustusta vastaan ja Salon aggressiivinen juoksu hyökkäykseen on se rytmi, mikä voi tuoda Vikingsille mestaruuden.

Taisteluparit sopivat Vilppaalle

Yksi tekijä puoltaa Vikingsien stoppien saamista, jopa Katajan tasoista hyökkäysjoukkuetta vastaan: matchupit sopivat hyvin vilppaalle.

Okko Järvi teki Kauhajoki-sarjassa loistavaa työtä Bojan Sarcevicin kanssa, mikä näkyi Sarcevicin tehoissa. Tämä ei poista sitä, että Sarcevic on yksi niistä takamiehistä, jotka voisivat viedä joukkueensa mestaruuteen. Mutta Okko päätti, että nyt ei ole se kausi.

Järven jalkanopeus riittää mainiosti myös Rannikko vastaan. Okolla on riittävästi kokoa peittämään syöttöjä ja ottamaan Rannikon hyppyheittopeliä pois. Järven fysiikka riittää rikkomaan screenejä tai ainakin tulemaan riittävän aggressiivisesti screenit perästä. Vilpas luottanee Okkoon niin paljon, että pakottavat Teemun ottamaan mahdollisimman paljon omia ratkaisuja ja siten Vilpas joutuisi auttamaan Teemun palloscreeneissä mahdollisimman vähän.

Kun Järvi on Rannikossa se vapauttaa kentän nopeimman pelaajan, Juwan Statenin, puolustamaan Katajan parasta skoraajaa, eli mitä luultavimmin Rion Brownia. Brown on todella vaarallinen, kun pääsee laittamaa palloa oikealla kädellään maahan. Mutta miehen tehot laskevat merkittävästi, jos mies joutuu pelaamaan vasemmalla kädellä kohti koria. Staten pystynee ottamaan oikean käden pois ja pysymään vielä riittävästi miehen ja korin välissä. Brown vs. Staten tuskin on 1v1-tilanteissa voittava match up. Brown vaatii toisen luoman edun, olkoon se sitten palloton screen tai Teemun käyttämä palloscreen.

Salolla on asettaa riittävän hyvä puolustaja myös välierien parhaalle skoraajalle Jarekious Bradleylle. Riippuen siitä aloittaako mies nelos- vai kolmospaikalla, Bradley saa vastaansa Mikko Koiviston tai Matias Ojalan. Molemmilla on kroppaa työntää Bradley pallottomana riittävän kauaksi korilta ja myös sulkea mies pois levypalloista. Varsinkin Seagullsia vastaan Bradleyn hyökkäyslevypallopelaaminen satutti liian paljon. Bradleyn pelaamisesta sulaa paljon tehoja, mikäli miehen onnistuu pitämään pois oikealta kädeltä.

Mikäli Katajan nopein pelaaja Daniel Mullings on pelaavassa kokoonpanossa, Salo puolustanee häntä vain kolmen sekunnin alueella, eikä kunnioita miehen heittoa. Tähän soveltuisi erinomaisesti voimakas kroppainen ja kokenut kettu Mikko Koivisto. Darryl Bryantin kahden pisteen (!) hyppyheittopeliä on vaikea nähdä sellaisena tekijänä, joka olisi Katajalle koko sarjassa voittava tekijä, vaikka yksittäisen pelin mies pystyisikin ratkaisemaan.

Kaikkiaan Katajalla ei ole sellaista 1v1 matchuppia, joka sellaisenaan kääntäisi vaa’an Katajan suuntaan. Se antaa hyvän lähtökohdan Vikingsin puolustukselle.

Vilppaan hyökkäys riittävän hyvää

Hyökkäyksessä Vilpas jatkanee samalla rohkealla linjalla kuin satuttaessaan Kauhajokea. Aggressiivinen kentän juoksu luo kaukoheittopaikkoja. Vilpas käyttäneekin rohkeasti kaikki kolmen pisteen heittopaikat, jotka etenkin Mikko Koivisto, mutta myös Juho Nenonen, Matias Ojala ja Desmond Williams saavat.

Myös 5v5-tilanteessa Vilpas juoksee pallottomia screenejä samoille pelaajille. Mikään ei silloinkaan muutu. Käytännössä joka kerta, kun Mikko Koivisto saa pallon kolmen pisteen kaaren takaa ilmaan, se on Salolle edukas tilanne.

Kaukoheittämisen ohella Vilppaan pitää päästä ajamaan korille. Siinä ovat paljon vartijana Staten, Michael Pounds ja Al’lonzo Coleman.

Salon hyökkäämisen laatu on riittävää, eikä se ratkaise tätä ottelusarjaa. Ratkaisu on siinä, kuinka hyvin Vilpas saa stoppeja. Tästä saadaan hyvää osviittaa ensimmäisessä finaalissa. Kotiedun turvin salolaiset lähtevät tämän illan matsiin niukkana suosikkina.

Pieti Poikola
Kirjoittaja on toiminut koripallovalmentajana noin 20 vuoden ajan. Todennäköisyyksiin nojaava valmennusfilosofia on tuottanut kolme Suomen mestaruutta.