Ensimmäinen peli on pelattu. Joensuun Kataja haki voiton viimeisen sekunnin tippauksella. Koripallo on hauska peli. Nyt toimittajien pitää yrittää löytää syitä Katajan voittoon ja Vilppaan tappioon. Mikäli viimeinen tilanne olisi mennyt toisin, kuten n. 50 % tapauksissa olisi käynyt, otsikot kääntyisivät nurin päin. Samoin myös joukkueiden mieli.

Olen poiminut muutamia havaintoja eilisestä ja yrittäny pysäyttää mielessäni kuvan siihen hetkeen, kun Daniel Mullingsilla on kohtuullinen mahdollisuus pistää viimeinen tippi koriin.

Vilppaan tuttu vahvuus

Eilinen peli noudatti odotettua käsikirjoitusta. Vilpas Vikings hallitsi niitä jaksoja, jolloin se sai stoppeja päästen avoimelle kentälle. Vilpas otti siirtymisistä ihailtavan rohkeasti kolmen pisteen heittoja ja pääsi myös korille. Salolaisten hyvät jaksot osuivat ensimmäisen ja kolmannen erän alkupuoliskoille.

Kysymys, mitä molemmat valmentajat nyt puuttuvat päänsä puhki, kuuluu: mikä sai nuo jaksot päättymään.

Siinä on varmasti tekijänsä molemmilla joukkueilla. Salolaiset saattoivat hieman alitajuntaisesti passivoitua, kun pääsivät mukavaan johtoon. Vikingsillä olisi ollut muutama mahdollisuus enemmänkin juosta kenttää ja hyökätä puoliorganisoitua puolustusta vastaan, mutta se valitsi 5v5-hyökkäämisen. Valinta on finaalissa inhimillinen ja tulee alitajunnasta, mutta samalla rytmi alkaa hyödyttää Katajaa.

Toisaalta Kataja paransi transition-puolustusta ja palasi jaksojen vanhetessa paremmin alas. Varsinkin matsin alussa Kataja teki selkeitä merkkausvirheitä. Matias Ojalan kaksi ensimmäistä kolmosta saattoivat näyttää kovilta, mutta ne ovat heittoja, joita Vilpas on ottanut koko kauden ja pelaa siksi finaaleissa. Vaikka se oli varmasti Katajan tiedossa, kestää hetken mukautua siihen, että Vilppaalle ei vain saa antaa kolmen pisteen hyppyheittoja. Kataja tarkensikin puolustusta ja se oli vaikuttamassa rytmin muutokseen.

Katajan loistava palloscreentoteutus

Myös Kataja pääsi heti alusta alkaen skoraamaan omilla vahvuuksillaan. Katajan palloscreenejä vastaan on monta tapaa puolustaa. Mutta yksi asia on ehdotonta: etenkin Teemu Rannikon, mutta myös muiden käyttämissä palloscreeneissä, ison pelaajan rollista ei saa antaa helppoja koreja. Nyt Kervin Bristol pääsi juhlimaan käytännössä koko pelin ajan samasta palloscreen-rollista. Tässä Salo voi katsoa peiliin. Okko Järvi teki kohtuullisen hyvin töitä screenien kanssa, mutta silti iso pelaaja, pääosin Al’lonzo Coleman, pysyi liian pitkään apuasemassa ja jätti ylisyötön vapaaksi. Siihen ei kukaan muu Salon konseptissa voi auttaa.

Rannikko on laitettava noista tilanteista itse skoraamaan, toki siten, että siihen tarjoaa hetkellistä apua. Sama pätee ehdottomasti silloin, kun Rion Brown ja Ilari Seppälä menevät heikommalle, vasemmalle kädelleen. Nyt Vilpas teki sen kerran ja Ilari laittoi heiton koriin. Mutta silti se on heitto, jonka salolaiset haluavat Katajan ottavan.

Salon Brandon Edwards ottaa Tommi Huolilan rollin pois ja pakottaa Ilari Seppälän floater-heittoon.

Tilanteen puolustaminen ei ole helppoa. Etenkin Rannikko on äärettömän taitava syöttäjä, eikä syöttöikkunan tarvitse olla iso. Luultavasti Coleman ei aina tiedostanut ikkunan olevan siellä. Tilanteen ymmärtäminen vaatii tottumista.

Ensimmäinen ottelu oli hakemista kummallekin. Vilppaan edelliset pudotuspelivastustajat Pyrintö ja Kauhajoen Karhut ovat olleet erilaisia palloscreen-tilanteissa. Pyrinnön palloscreenin käyttäjät Antero Lehto sekä Topias Palmi ovat vaarallisimmillaan pallollisina skoraajina, eivät syöttäjinä. Myös Kauhajoen Bojan Sarcevic hakee suhteellisen aktiivisesti omaa ratkaisuaan, vaikka hänen suurin vahvuus on ison pelaajan ruokkiminen.

Katajan konsepti edustaa ääripäätä. Pallollisille pelaajille, etenkin Rannikolle, oma skoraaminen screenin käytön jälkeen on viimeinen ratkaisu. Kolmen pisteen hyppyheiton Rannikko ottaa. Siihen hänen puolustaja tarvitsee hieman apua. Mutta sen jälkeen Rannikko on syöttäjä. Omaa ratkaisua ennen tulevat syöttö rolliin, heikon puolen liftiin ja jopa lyhyt syöttö viereiselle heittäjälle.

Edellisestä Vilpas – Kataja -pelistä on jo lähes kaksi kuukautta aikaa. Tottuminen vastustajan konseptiin ottaa aikansa, varsinkin kun hyökkäyksen toteutus on tässä vaiheessa kautta huipputasoa.

Rion Brown käyttää palloscreenin heikommalle vasemmalle kädelleen. Staten seuraa screenin perässä. Koivisto ja Coleman tarjoavat puolittaista apua.
Brown ottaa pallon käteen, jolloin Colemanin pitäisi ottaa syöttö pois ja pakottaa Brown heittoon.
Coleman jättää hetkeksi Bristolin auki ja Brown hyödyntää syöttöikkunan loistavasti. Bristol donkkaa pallon koriin.

Bradleyn post-puolustus

Toinen helppojen korien avain Katajalla oli Jarekious Bradleyn post-pelaaminen. Vaihtojen seurauksena Bradley pääsi pelaamaan pari kertaa Poundsia vastaan hyödyntäen hienosti vahvaa kroppaansa. Vilppaalla oli Bradleyn postaamisessa konseptuaalinen ongelma: se ei tiennyt pelataanko post 1v1, vai tuodaanko apu isosta. Nyt Vilpas pelasi tilanteen puolittain. Välillä se toi avun, mutta ei enää avun apua. Siksi Bradley pääsi antamaan koriinjohtavan syötön vapaalle isolle pelaajalle.

Toisen kerran Bradleyä vastaan pelattiin 1v1, mutta hänet päästettiin pallottomana liian syvälle ja sitten oikealle kädelle. Se on yhtä lailla itsemurha salolaisten kannalta. Mikäli Bradleyä vastaan halutaan postissa pärjätä 1v1, miestä ei yksinkertaisesti saa päästää oikealle kädelle. Mullingsin post-pelaamista vastaan salolaiset, etenkin Mikko Koivisto, tekivät ihan mainiota työtä.

Kolmas asia, jota varmasti kelaillaan Salossa tarkkaan videoilta, on Brown kaksi helppoa koria pallottomista screeneistä. Varsinkin yksi nurkkakolmonen oli suoraan Katajan pelikirjasta. Staten jäi rumasti heikon puolen pallottomaan screeniin tilanteessa, jossa mitään apua ei tarvinnut antaa. Brownilla oli aikaa asetella jengat kohdalleen ennen heittoaan.

Staten jää Jesse Niemen asettamaan niskascreeniin. Brownilla on aikaa asetella palloa.

Kataja loistava hyökkäyslevyissä

Kataja oli eilen erinomainen siinä, missä se dominoi myös Seagullseja. Se haki peräti 14 hyökkäyslevyä. Katajasta tekee erityisen vaarallisen hyökkäyslevypallojoukkueen sen monipuolisuus. Joukkueessa on lukuisia aktiivisia riparipelaajia laiturin tonteilla. Heitä on vaikea sulkea pois levyistä. Sulkeminen vaatii jatkuvaa hereillä oloa, mutta myös teknistä osaamista. Eilen Mullings haki kolme hyökkäyslevyä ja niistä siis viimeinen oli matsin lopputuloksen kannalta näkyvin.

Katajan 5v5-puolustus oli juuri niin vahvaa kuin se on koko loppukauden ollut. Katajaa satutti oikeastaan vain Poundsin ajot korille ja joku yksittäinen tyhjän laidan palloscreen. Kataja teki erinomaista työtä pitäessään Juwan Statenin pois korilta ja pakottaessaan hänet hyppyheittäjäksi. Statenin tehtävä on ottaa avoimet heitot, mutta vain siksi, että sen ansiosta hän pääsisi helpommin korille. Nyt tuo vaihtokauppa ei toiminut. Katajan hyvän 1v1-puolustuksen lisäksi, siitä iso kiitos esimerkiksi Mullingsille, Statenin päivää pimensi Bristolin loistava apupuolustus. Iso mies muutti ja vaikeutti lukuisia Statenin heittoja. Bristol olikin ehdottomasti eilisen pelin MVP.

Sarja ei ole ohi

Ei niin huonoa Salon kannalta, ettei jotain hyvääkin. Lukuun ottamatta edellä mainittuja vaikeuksia se pystyi kontrolloimaan kiitettävästi Katajan hyökkäystä. Osittain Katajan 18 menetystä ovat huolimattomuutta, mutta myös Salon hyvää puolustamista. Huolimatta useista liian helpoista koreista, Kataja teki vain 75 pistettä.

Vaikka Kataja on varmuudella terävämpi kotikentällään, Vikingsillä on kivasti upsidea parantaa puolustustaan hiomalla hieman konseptiaan ja terävöittämällä sen toteutusta. Katajan suosikkiasema sarjassa vahvistui todennäköisyyksien valossa eilen melkoisesti. Mutta silti ottelu osoitti, että Vilppaalla on aidosti elementtejä Katajan haastamiseen. Nyt jäämme vain odottamaan, kuinka hyvin joukkueet onnistuvat pienten yksityiskohtien viilaamisessa.

Pieti Poikola
Kirjoittaja on toiminut koripallovalmentajana noin 20 vuoden ajan. Todennäköisyyksiin nojaava valmennusfilosofia on tuottanut kolme Suomen mestaruutta.