Lotta-Maj Lahtinen lähtee keskittyneesti ja rennolla mielellä toiseen lukukauteensa Atlantassa. Ensimmäisen vuoden kokemus osoitti, että hän viihtyy Georgia Techissä ja nauttii pelaamisesta yliopistosarjassa.

Uusi opiskeluvuosi on pian käynnistymässä. Niin myös valtameren takana Atlantassa, jossa Lotta-Maj Lahtinen aloittaa toista opiskeluvuottaan Georgia Institute of Technologyssa. Tuotantotalouden opiskelijan veti kauas kotoa kuitenkin opintojakin merkittävämpi syy, koripallo.

– Havahduin joskus ennen lukioikää siihen, että jotkut suomalaiset lähtevät pelaamaan ja opiskelemaan eri puolille maailmaa. Ajatus iski minuun todella kovaa ja mietin, kuinka mahtavaa olisi koripallon avulla päästä näkemään myös maailmaa ja samalla kehittymään pelaajana, Lahtinen kertoo Olympiakomitean verkkosivujen haastattelussa.

Unelmasta tuli totta vuosi sitten, kun Lahtinen valmistui ylioppilaaksi Mäkelänrinteen urheilulukiosta ja siirtyi Georgia Tech Yellow Jacketsin riveihin. Ensimmäinen vuosi USA:n kovassa yliopistosarjassa on ollut hieno kokemus.

– Olen kehittynyt paitsi pelaajana, mutta myös ihmisenä. Oma identiteetti on vahvistunut vieraassa ympäristössä ja kulttuurissa. Olen oppinut myös pitämään itsestäni huolta ja raivaamaan tieni kohti päämäärääni, se on menestymisen edellytys Amerikassa muuallakin kuin urheilussa. Eniten minua kehittäneet asiat koripallossa ovat pelin fyysisyys, kovuus ja kilpailullisuus, pohtii Lahtinen.

Parasta koripallossa onkin Lahtisen mielestä kilpailu. Hän myöntääkin kisaavansa kentällä koko ajan, vähintäänkin itseään vastaan.

– En välttämättä kerro sitä muille, mutta kilpailen kaikissa tilanteissa: voitanko alkulämmittelyspurtissa muut, pysäytänkö vastustajan, voitanko tämän levypallon, saanko tämän heiton koriin? Joka tilanteessa voi voittaa tai hävitä ja se on aivan parasta koripallossa. Peli on vaan yksinkertaisesti niin kivaa ja eri tilanteissa kisaamisella siitä tulee vielä hauskempaa. On ihan paras tunne, kun keksii keinot, miten voi voittaa vastustajan juuri siinä hetkessä, Lahtinen innostuu.

Kilpailullisuus on paitsi luonteenpiirre, myös osittain opittu taito. Lappeenrantalaistaustainen Lahtinen muistelee lämmöllä Catzin junioriaikojen valmentajaansa Jelena Solovjevaa, jolta hän sanoo oppineensa kilpailun merkityksen. Toinen tärkeä valmentaja hänen urallaan on ollut Pekka Salminen, joka on valmentanut Lahtista maajoukkueessa sekä Mäkelänrinteen lukion HBA-joukkueessa.

– Olen oppinut molemmilta tosi paljon. Arvostan valmennuksessa ennen kaikkea rehellisyyttä ja sitä olen saanut molemmilta. Minulle toimiva valmennustyyli on suora puhe. Pitää olla paljon kommunikaatiota ja sanoa asiat niin, ettei tarvitse arvailla mitä toinen haluaa. Jos valmentaja ei sano mitään, minulle tulee tunne, ettei hän usko minuun. Kun hän kertoo, mitä voin parantaa tai mikä on hyvää, silloin se tähtää kehittymiseeni pelaajana. Yhteistyöllä tehdään urheilua, Lahtinen kuvailee.

– Olen pelaajana parhaimmillani juuri kilpailullisuudessa: loppuun asti pelaaminen ja periksiantamattomuus ovat vahvuuksiani. Jos hyökkäys ei kulje, niin puolustus on ydinasia. Haluan pysäyttää vastustajan parhaan pelaajan ja päätän, ettei minusta pääse ohi. Eniten haluaisin kehittyä hyökkäyksessä ja korin tekemisessä. Myös räjähtävää voimaa pitää saada lisää, että pääsee tilanteessa vastustajan ohi nopeammin.

Lahtinen on pohtinut paljon taustaansa ja lähtökohtiaan koripallossa. Hän aloitti pelaamisen 7-vuotiaana, kun meni kaverin kanssa paikallisen koripallokoulun treeneihin kokeilemaan peliä. Hauskanpito ja pallon kanssa leikkiminen kasvattivat taitoja ja muutaman vuoden päästä häntä pyydettiinkin mukaan vanhemman ikäluokan harjoituksiin. Lahtinen kieltäytyi, mutta katui saman tien.

– Silloin 11-vuotiaana jännitti niin paljon, etten uskaltautunut mukaan. Aloin kuitenkin miettiä, että ehkä voisin olla tässä ihan hyvä, kun kerran pyydettiin. Silloin kadutti, etten mennyt, mutta sain siitä kipinän alkaa treenata määrätietoisemmin. Siitä lähti ajatus, että haluan olla paras. Eka tavoitteeni urheilussa oli saada uusi kutsu sinne isompien tyttöjen peleihin, Lahtinen naurahtaa.

Hän haluaa kannustaa muitakin uskaltamaan. Määrätietoinen nuori nainen on periksiantamattomuudellaan päässyt nykyiseen tilanteeseen ja uskoo, että se on mahdollista kaikille.

– Välillä tulee tunne, että varsinkin pienemmillä paikkakunnilla ajatellaan, ettei täältä voi nousta huipulle. Minun mielestäni voi. Haluan sanoa kaikille, että uskaltakaa tavoitella unelmianne taustoista riippumatta – kaikki on mahdollista, hän napauttaa.

Lahtinen aloittaa toisen lukuvuoden Yhdysvalloissa rauhallisin mielin. Hän myöntää nauttivansa arjestaan ja sanoo elävänsä yhtä unelmansa vaihetta.

– Nyt pystyy jo keskittymään olennaiseen, kun tietää, miten sopii kuvioihin. Alkavan kauden tavoitteena on päästä mukaan avausviisikkoon ja saada isompaa roolia joukkueessa.

Lahtinen nimeää varmaotteisesti myös unelmansa tulevaisuudessa: yliopistosarjan jälkeen hän tähtää koviin ammattilaissarjoihin Euroliigaan. Hän on seurannut liigan pelejä ja pelaajia, mutta varsinaisia esikuvia hänellä ei ole.

– Silloin, kun fanitin pelaajia, ei suomalaisia ollut Euroliigassa. Olenkin ajatellut, että haluan itse olla esikuva muille. Aion toteuttaa unelmani ja pelata siellä jonain päivänä.

Lähde: Olympiakomitean verkkosivut