Korisdraamaa ja jalkapalloromantiikkaa

Keskiviikko oli taas iso urheilupäivä. Susijengin tärkeä ottelu Turkkia vastaan poltteli mielessä jo aamusta, ja illaksi suunniteltiin vierailua paikallisen alasarjajoukkueen futispeliin. Käynnisteltiin päivä metromatkalla tuntemattomalle pysäkille, rullailtiin portaat maan pinnalle ja löydettiin itsemme hiljaisemmasta osasta Bilbaoa. Seurueemme on sopeutunut jo kiitettävän hyvin paikalliseen elämänrytmiin, jossa illallinen nautitaan myöhään, aamiainen niukkana ja päivä eletään tapaksilla. Tätä kunnioittaen kierreltiin taas muutamat kuppilat ja tutustuttiin joenvarren lähiöön käpytellen ja slaavikyykäten.

Susijengin matsi oli päivän päätapahtuma ja osoittautui huimaksi trilleriksi. Suomi aloitti pelin mahtavasti, puolusti aggressiivisesti joukkueena ja upotti heittoa kiitettävällä prosentilla. Toinen puolikas meni Turkin komennossa. Susijengi menetti dramaattisten käänteiden jälkeen johtonsa ensimmäistä kertaa vasta pelin aivan viimeisillä hetkillä ja hävisi ottelun jatkoajalla. Hallista poistuessamme seurueemme oli harvinaisen vähäsanainen, ja tappio kieltämättä riipi syvältä.

Pika-analyysilla totesimme, että joukkue on ollut koko turnauksen ajan liikaa Petteri Koposen varassa, ja apuja tulee lähinnä yksittäisiltä tasonnostajilta. Tällä kertaa esimerkiksi Tuukka Kotti ja Mikko Koivisto täyttivät tonttinsa, mutta kovia maita vastaan Suomi tarvitsee laajempaa rintamaa. Alkulohkon viimeiseen peliin haaste heitetään etenkin Teemu Rannikolle ja Junnu-Leelle, joilta ollaan koko kisat odotettu nähtyä parempia otteita.

Onneksi emme ehtineet märehtimään enempää matsin tuottamaa pettymystä, sillä iskuryhmämme suuntasi päättävin askelein kohti lähiöjengimme stadionia. Barakaldo CF, joukkue Segunda B:ssä eli Espanjan kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla. Pelaa muuten samassa lohkossa Eero Markkasen Real Madrid Castillan kanssa.

Noustiin Bagatzan metropysäkin kohdalla maan päälle. Paikallisilta tuli tööttäilyjä ja kehuja finlandéses locoseille. Aletaan olla pienimuotoisia julkkiksia. Hetken aikaa ihmeteltiin, onko täällä todella peli tänään. Stadionin pitäisi vetää noin 10 000 ihmistä, mutta mistään ei kuulu ääniä. Tehdasalueen hajut sen sijaan tulvivat sieraimiin melko vahvalla otteella. Mutta kyllä, kyllä siellä peli on. Vielä pitäisi selvittää, mistä saa lippuja. Stadionin päädystä löytyy. Tarjosivat luonnollisesti kalleinta vaihtoehtoa. No, nyt ei haittaa. Rahat saanevat hyvän kodin.

Paikat löytyvät socioiden kohdalta. Ollaan siis jäsenten seurassa. Numeroituja paikkoja ei ole. Ei yllätä, kun katsoo ympärilleen. Peliä on tullut seuramaan ehkä noin 700-800 ihmistä. Pelin taso ei silmiä hivele, mutta sitä osattiin odottaa. Puoliajalla takana istuvat vanhat jäärät kaivavat laukuistaan folioon käärityt eväsleivät. Meille nostellaan peukkua, heilutellaan ja isketään silmää, joku paikallinen rouva jopa kehuu komeiksi pojiksi. Ottelu päättyy kotijoukkueen voittoon lukemin 3-0, ja me poistutaan stadionilta iloisesti pulisevan paikallisväestön mukana.

Yksi asia piti vielä selvittää. Haluttiin joku muisto pelistä ja Barakaldon joukkueesta, joten lähdettiin kiertämään stadionia siinä toivossa, että fanimyynti olisi vielä auki. Ovi oli valitettavasti jo säpissä, mutta vierestä löytyi jonkinlainen klubitila, jonka kyltissä toivotettiin tervetulleeksi. Astuttiin sisälle, kopattiin tiskiltä oluet ja saatiin totutun nopeasti juttuseuraa paikallisista faneista. Pian eräs heistä järjesti meille huivit ja seuran presidentti toi omakätisesti Barakaldon pinssit, jotka kiinnitimme tavaramerkkibaskereihin. Ilta jatkui leppoisissa merkeissä ja kevyellä herjalla kyettiin suhtautumaan jopa siihen, että toinen blogisteista paljastui madridistaksi. Lisäksi susilauman lippua oli kantamassa meidän seurueemme lisäksi neljäskin taistelija, terveisiä vaan Teemulle!

Illan hämärryttyä yksi Barakaldon faneista heitti meidät autollaan hotellille ja tästä suuntasimme vielä lähitavernaan myöhäiselle illalliselle. Ateria oli jälleen mainio ja ruokajuomat riittäviä. Unta palloon ja odottamaan torstain matsia, joka ratkaisee lähteekö Susijengi jatkopeleihin vai kotimatkalle.

Jaakko & Jussi