Jukka Toijala nimettiin romanialaisen Steaua Bukarestin päävalmentajaksi helmikuussa. Toijala vei seuran ensimmäistä kertaa Romanian liigan finaaleihin 21 vuoteen, mutta lopulta joukkue jäi hopealle.

Steaua sijoittui runkosarjassa kolmanneksi ja raivasi pudotuspeleissä tieltään Pitestin ja runkosarjassa toiseksi sijoittuneen Sibiun. Finaalissa vastaan asettui runkosarjan ykkönen Cluj, joka osoittautui liian kovaksi vastukseksi vieden mestaruuden suoraan otteluvoiton 3-0. Steaua pelasi kaksi ensimmäistä peliä vieraskentällä ja pisti tiukasti hanttiin häviten ensimmäisen pelin kahdella pisteellä ja toisen neljällä. Kolmas kotikentällä pelatussa pelissä Cluj kuitenkin jyräsi mestariksi selvästi 61-75.

– Emme tehneet finaalisarjaa Cluj’lle helpoksi. Finaalin ensimmäinen ja toinen peli olivat jännittäviä, mutta kotipelissä oli jostain syystä takki jo tyhjä. Vaikka yritimme kaikkemme, niin henkisesti jäimme vajaaksi ja siksi viimeinen peli harmittaa, Toijala kertaa finaalisarjaa Koripalloliiton sivuilla.

Toijala pääsi toteuttamaan pitkäaikaisen tavoitteensa päästessään ulkomaille valmentamaan. Hän myöntää kokemuksen olleen hyvä ja tärkeä.

– Tämä oli ensimmäinen kerta, kun pääsin ulkomaille ja ensimmäinen kerta kun tulin kesken kauden valmiiksi katettuun pöytään. Siinä oli hieman eri ruoka-aineet mitä olisin itse toivonut ja siinä mielessä tämä oli erittäin kehittävää aikaa. Olin ulkomailla eri kulttuurissa ja maassa. Kolmena kuukautena kasvoin varmasti enemmän kuin aiemmin Suomessa.

Toijalan työhön oltiin myös Steauassa tyytyväisiä.

– Seurajohdolta tuli selkeä signaali, että heitä kiinnostaisi jatkaa yhteistyötä. Homma on vielä auki ja tässä on aika monta muuttujaa, mutta kirjojen kansia ei ole suljettu. Joukkue osallistuu ensi kaudella Mestarien liigan karsintaan ja sillä on varma paikka Europe Cupin lohkossa, jos se ei pääse Mestarien liigan lohkovaiheeseen. Valmentajana on aina kipinä toimia kentällä ja olisi mielenkiintoista päästä näillä resursseilla rakentamaan oman näköistä joukkuetta. Budjetti on isompi kuin mihin olen Suomessa tottunut.

Lähde: Basket.fi